keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Mitä tapahtui Velin luotoille?

Blogin lukijat tietävät että vielä vain vähän aikaa sitten minulla oli monta eri luottoa. Ja melkein kaikki tapissa. Näitä on pyritty nyt systemaattisesti maksamaan takaisin mahdollisimman nopeasti, elintason kärsimättä siitä liikaa.

Olin ajatellut julkaisevani tämän kirjoituksen vasta vuoden vaihteen tienoilla, kun on aika suunnata katse tulevaisuuteen, mutta niina unelman kommentti edelliseen kirjoitukseen sai minut muokkaamaan tämän kirjoituksen aihion valmiiksi jo nyt.

Lähtötilanteessa minulla oli kolme luottokorttia ja kaksi käyttölainaa. Aika hurjaa. Ainoastaan toinen käyttöluotoista oli sellainen, joka ei vapautunut takaisin käyttöön, muissa lyhennykset otettiin pääsääntöisesti jo kuukauden sisällä takaisin käyttöön.

Mastercardista irtisanoin luottosopimuksen, eikä sitä enää ole olemassa. Kesällä maksettu käyttölaina on maksettu nollille eikä sitäkään ole olemassa. Näitä ei siis voi edes halutessaan ottaa käyttöön enää.
Kuitenkin sekä Diners että käyttölaina 1 on vielä olemassa. Voisin tehdä 5500€ lisää velkaa hyvinkin nopeasti jos haluaisin muistuttaa itseäni siitä miltä limiitin paukutus tuntuu. Visa on vielä vapautusvaiheessa, ja luoton takaisin maksaminen painaa vaakakupissa enemmän kuin kortilla höylääminen.

Miksi Diners ja käyttölaina 1 on vielä olemassa? Hyvä kysymys. Alunperin halusin pitää jonkunlaisen hätävaran ja ajattelin Dinersin ajavan sen asian. Korjaantuva talouteni oli kuitenkin vasta lapsenkengissä, ja helposti horjutettavissa. Dinersilla oli vielä käyttövaraa, ja siten se toimi mielen rauhoittajana.

Kun tilanne muuttui siten että sain yhdistelylainan jolla maksoin muut lainat pois, muodostui uudenlaisia ajatelmia (tai hajatelmia). Koko lainojenmaksuprosessi vaatii kokonaisvaltaista kulutustottumusten tarkastelua, joista valokeilaan nousee vastuullinen rahankäyttö. Sitä voisi sanoa suunnitelmallisuudeksi, ennakoivaksi rahankäytöksi, tiedostavaksi kuluttamiseksi tai vaikka miksi. Lukija varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Yksi osa-alue tästä on taito olla kulumatta sitä mitä ei ole. Raha-asiansa hyvin hoitavalle ihmiselle maksuajallisten tuotteiden käyttö on helppoa. Visat sun muut kortit ovat edukseen silloin, kun niitä käyttää nimenomaan maksuaikakorttina. Tehty luotto maksetaan kokonaisuudessaan pois eräpäivään mennessä, jolloin vältetään koron maksu ja käsittely- ym. kulut. Minäkin haluan oppia käyttämään luottokorttia näin!!

Siispä halusin alkaa poisoppia vääränlaista luottokortin käyttöä ja sen sijaan arvostamaan sen tuomaa joustoa silloin kun on tarve. Pelkästään tällaisen luoton omistaminen sitä käyttämättä voi toimia opettajana. Näin ainakin itse koin ja koen. Minulla on tällä hetkellä mahdollisuus turvautua maksuaikaan tai jopa luottoon, jos tulee jokin helkutin tärkeä tarve. Toivon tietysti että ei tule.
Käyttölaina ei ole maksuaikatuote vaan siitä kyllä menee melkoiset kulut jos sitä käyttää, silti sen olen ainakin vielä pitänyt, turvallisuutta tuomassa. Sen käyttöön on melkoinen kynnys kuitenkin. Jossakin vaiheessa ajattelin pienentää limiittiä mutta ehtojen mukaan se(kin) maksaisi.
Toistaiseksi se toimii siis toisaalta turvallisuuden luojana, toisaalta tulikokeena siinä että pystyn olemaan käyttämättä sitä. Käyttölainan olemassaolo hätävarana tulee kuitenkin turhaksi aivan lähitulevaisuudessa.

Diners on pienellä käytöllä tällä hetkellä. Tosin vain maksuaikansa puolesta, ja sen käyttö liittyy ainoastaan lisätöihini. Osa tekemistäni töistä vaatii vaihtelevasti rahallista panostusta, ja nyt näyttäisi siltä että omien ja "työrahojen" sekoittuminen estyisi verrattain helposti jos työmatkabensat ym. vaadittavat kulut menevät tuolla kortilla. Kun palkanmaksun aika koittaa, niillä kuitataan tehty luotto. Diners on vuosimaksullinen tuote, ja nyt olisi aika päättää mitä teen; pidänkö kortin työkäytössä ja maksan siitä noin neljä euroa kuukaudelta (vuosimaksu 50€) vielä ainakin vuoden 2014 vai lopetanko koko kortin ennen vuoden vaihtumista.
D-kortin kanssa koen nyt oppineeni ihan hyvin sitä miten näillä korteilla pitää pelata. Tässäkin on kuitenkin motivaattorina se että en halua sekoittaa omia jo budjetoituja rahojani työkuluihin. Selvityksenä kerrottakoon että työn puolesta voin joutua käyttämään yhden päivän aikana esimerkiksi 50€ dieseliin ja 150€ muihin kuluihin l. edustuskuluihin. 200€ normitililtä on paljon rahaa nipistettäväksi tavallisesta elämästä, vaikka nuo kulut korvattaisiinkin noin kuukauden kuluttua.

Kun Visa on nollissa, olen erittäin iloinen. Kuinkas sitten toimin kun käytössä on kolme eri luottoa?

Käyttölaina lähtee joka tapauksessa pois, puran sen sopimuksen. Jos ihmisellä on yhteensä 7500€ hätävaraluottoa odottamassa käyttöä, on se jokseenkin liioiteltua. Sille siis sanotaan heipat, ehkä melko piankin.

Jos päätän pitää Dinersin vielä ainakin vuoden 2014, on sen käyttö puhtaasti työhön liittyvää.

S-Pankin Visan tulen säilyttämään, koska se on täysin ilmainen kortti. Vaihtoehtoisesti jos oma pankkini tuputtaa jälleen Mastercardia, voin ottaa sen sillä se on avainasiakkaalle (lue: asuntolainaiselle) ilmainen.

Yksi maksuaikakortti on tarpeeksi, jos talous on muuten hallinnassa. Vastuullista rahankäyttöä opiskellaan koko ajan, jos ei korkeakoulussa niin elämänkoulutasolla ainakin. Säästäminen on lähtenyt vauhtiin, mikä vähentää jopa dramaattisesti luotolla elämisen tarvetta jatkossa.

Mitä siis tapahtui Velin luotoille?
Ei paljon mitään. Ne jatkavat allekirjoittaneen kouluttamista omalla tavallaan, mutta eivät enää rikastuta korkojen muodossa luotonmyöntäjiä.

Kerron kun käyttölaina 1 on lopullisesti luottojen hautausmaalla.

Lokakuu - velka numeroina päivitettynä



Tein 60€ lisälyhennyksen Visaan. Kuten aiemmin kirjoitin, meinasin jättää sen tekemättä koska "se on niin vähän". Pöh. Viime kuulta siis tuokin on mukavasti pienentynyt.
S-Pankin sivuilta otin kuvakaappauksen tuosta kortin tilanteesta. Koska graafit ovat kivoja, on mukava seurata kuinka käyttämättömän luoton osuus (vihreä) valtaa alaa käytetyltä luotolta.

Vanhat tavat istuvat tiukassa. Lisätöiden palkkatilillä on jonkun verran rahaa, kuin odottamassa sitä että siirrän sen johonkin laskuun tai velkaan. En tiedä mitä sillä tekisin. Koska olen tottunut siihen että kaikki siirtyy eteenpäin lähes välittömästi, on nyt sellainen odottava tunne että mihin sen siirtäisin. Kai sitten Visaan ensi kuussa.
Jos vaikka tässä kuussa velka on pienentynyt noin 600€:lla, on täysin riippuvaista töiden määrästä, pystynkö samaan tulevina kuukausina. Minimilyhennyksillä velkoihin menee noin 450€ mikä on hyvä summa sekin, mutta ainakin ensi kuulle hyödynnän tuota tilille jäänyttä rahaa.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kupongeilla säästämistä vuonna 2013

Tarjousupongit ovat kivoja. Vaikka minulla on ollut mainoskielto melkein niin monta vuotta kuin mitä olen yksin asunut, aina joskus tulee sellaista mainospostia joka sisältää kuponkeja. Useammin ne jäävät käyttämättä, mutta silloin tällöin löytyy helmiä tarjouksia.

K-Citymarketissa oli joku kampanja tässä pari viikkoa sitten. Ostosten yhteydessä sai koodin, jonka sai tarkastettua netissä. Vastalahjana sitä sitten tuli jätettyä yhetystiedot arvonnan yhteydessä. Pari päivää sitten Citymarket lähestyi sähköpostilla. Se oli personoitu kuin itse kauppias olisi henkilökohtaisesti ottanut yhteyttä, tai jotain sinne päin. Sisältö oli kuitenkin yksinkertainen; tulosta tai tilaa kännykkääsi pari tarjousta. Ja minähän tilasin.

Pirkan tomaattikastikkeet 35snt/kpl. Kaupassa ei ollut sellaista tarjousta merkittynä, eli sen sai vain kupongilla.
Yrttimaustettu kastike oli oikein hyvää, kun siitä teki spagettikastikkeen. Ruokakerma ja jauheliha vain lisäksi.

Normaalisti käytän tomaattikastiketta joka maksaa n. 1,80€ purkki. Nyt siis viisi kertaa edullisempi hinta oikeastaan samalle tuotteelle. Lisää kuponkeja, kiitos!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kuun vaihde lähestyy

Ensi torstaina on lokakuun viimeinen päivä. Torstaina tulee perustyön vuorolisät maksuun, ja ennen sitä pitäisi kakkostyöstä tulla myös palkkaa.
Vuorolisiä en ole laskenut tällä kertaa etukäteen, vaikka yleensä tiedän melkein euron tarkkudella mitä on tulossa. Netpostiin ei palkkalaskelma ole vielä tullut, ilmestyy kait maanantaina sinne. Kakkostyöstäkään  en ole ihan varma, ehtiikö tähän maksupäivään vai meneekö marraskuun puolen välin paikkeille.

Ajattelin ensin, että en tee ylimääräistä lainanlyhennystä Visalle, koska en pysty laittamaan sinne kuin muutaman kympin (riippuen mitä palkkaa tulee ja kuinka paljon). Kunnes tajusin että se on jo puolet kuukausittaisesta minimilyhennyksestä, ja pienikin lisä tuo tavoitetta lähemmäs. Minimilyhennystahdilla Visa on kuitattu tammikuussa 2016, nykyisellä suunnitelmalla marraskuussa 2014, ja tavoitteena on heinäkuu 2014. Eli jokainen ylimääräinen euro lyhennykseen tuo maalilinjaa lähemmäksi. Vaikka olen jo lokakuulta maksanut reilusti enemmän kuin minimin, lyhennän lisää jos maksuvaraa jää. Entinen minä olisi varmasti jättänyt lisälyhennyksen jemmaan ensi kuun laskua varten, mutta nytpä en enää toimikaan niin.

Laitan taulukon heti kun palkkatiedot tulevat ja verkkopankista on suoritus Visalle lähtenyt.

torstai 24. lokakuuta 2013

Velkaisuus kiinnostaa

Olen tässä tehnyt huomiota siitä, että velkaisuus taitaa olla suurempi ongelma kuin äkkiä arvaisikaan. Lukijamäärät tässä blogissa ovat kasvaneet koko ajan. Saman aihepiirin muita blogeja on paljon, ja lisää tulee.
Olisiko niin, että ihminen joka vielä on "velkakaapissa", hakee kuitenkin tietoa ja lukee muiden kokemuksia? Luottohuumassa eläminen kuitenkin on ollut jopa pankkien puolelta kehotettua toimintaa, helppoa rahaa ovat saaneet lähes kaikki. Korttitaloa pystyy pitämään pystyssä kun kerroksia ei ole montaa, mutta jossakin vaiheessa kaksi kättä ei riitä enää. Ja sitten, liian myöhään, aletaan miettiä missä meni vikaan.

Henkilökohtaisen talouden takkuamisen ja korjausliikkeen tekemisen seuraaminen toisen blogista on varmasti kiintoisaa. Bloggarin elämän käänteisiin kiinnittyy, riippuen tietenkin miten henkilökohtaisella tasolla tämä asiastaan avautuu. Numeroiden seuraaminen innostaa ja luo ajatuksia itsellekin. Näin ainakin itse koen monen lukemani blogin kohdalla.

Blogimaailmaan liittyy sosiaalinen aspekti, joskin löyhemmin kuin muussa sosiaalisessa mediassa. Onnistumisia juhlitaan ja takapakkien yhteydessä saadaan tukea vertaisilta Vaikka moni käyttää vain nimimerkkiä oman nimensä sijaan, tietty yhteisöllisyyden tunne välittyy keskinäisestä kommenttikenttäkeskusteluista. Bloggarit seuraavat toistensa tarinoita.
Ehkä ulkopuolinen lukija tämänkin vuoksi hakeutuu lukemaan. Kirjoitusten takaa löytyy ihmisyys ja inhimillisyys johon on helpompi samaistua kuin vaikka marttaliiton taloussivun ohjeisiin. Yhden blogin sijasta hän voikin saada kokonaisen blogiryppään seurattavakseen.

Tällaista mielessä tällä kertaa. Mitä mieltä te olette? Miksi velkaisuus kiinnostaa? Tai paremminkin, mikä siinä kiinnostaa?


lauantai 19. lokakuuta 2013

Budjetti

Yksi kappale budjettia, por favor!



Kaaviossa näkyy sellaiset laskut ja kulut, jotka tulevat säännöllisesti mutta eivät kuukausittain. Kuukausittaiset laskut jätin tästä laskelmasta pois sillä ne tulevat ja menevät, eikä niitä tarvitse samalla tavoin laskelmoida. Tällaisia ovat esimerkiksi sähkö- ja puhelinlasku ja velanhoito.

Vuositason luvut on pyöristetty ylöspäin. Lisäksi olen laittanut niihin hinnannousuista johtuvaa puskuria. Hah, kerrankin olin nopeampi kuin laskuttajat, jotka lähettävät (liian usein) täytesanoista koostuvia kirjeitä joiden perimmäinen sanoma on "nostamme hintoja x prosenttia uuden vuoden kunniaksi".

Varmasti listasta puuttuu jotakin olennaista, mutta äkkiähän taulukon päivittää. Kertokaahan jos joku puuttuu. Tällä kuitenkin lähdetään toteuttamaan talousflown optimointia.

EDIT:
Tainan kommentin myötä kuukausittaiseen summaan tuli reilu 18 euroa lisää. Ammattiliiton olen jo aiemmin tänä vuonna päättänyt vaihtaa yleiseen työttömyyskassaan, pääasiassa liian suurelta tuntuvien liiton maksujen vuoksi. YTK nosti jäsenmaksuaan viimeksi monta vuotta sitten, silloin kertanosto oli aika suuri, 67€ --> 99€. Laitoin tuon ysiysin tulevallekin vuodelle, vaikka voi olla että maksu nousee nyt. Sitten sorvataan budjettia. Toisaalta tuo lehtitilausten 120€ taitaa olla liioiteltua eli kompensoi muita menoja. Tällä hetkellä tulee Aku Ankka lapselle (viimeisiä numeroita mennään tarjousjaksoa) ja Tieteen Kuvalehden Historia itselle. Laatulehtiä molemmat, kestävät lukukertoja useammankin vessareissun, heh...

perjantai 18. lokakuuta 2013

Näkökulmia lisätyöstä 3

Jatketaanpa juttua aiheesta lisätyö. Aiemmin olen kaksi onnetonta raapustusta teemasta kirjoittanut tänne ja tänne.

On aika luoda katsaus kolmososan merkeissä, sillä äsken tein ahaa-elämyksen arvoisen huomion.

Tein kuukausitason budjettia ensi vuodelle sellaisista laskuista, jotka tulevat maksuun harvemmin kuin kuukausittain. Aion siirtyä (monen muun aihepiirin blogistin tapaan) tehokkaampaan budjetointiin siirtymällä "kuukausilaskutukseen" erilaisten vuoden aikana maksuun tulevien kuluerien kanssa.
Tähän asti budjetointini on ollut löyhempää ja olen enemmänkin varautunut isompiin laskukuukausiin kuin säästänyt niitä varten etukäteen. Varautuminen on tarkoittanut tiukassa taloudessa tiukempaa kuukautta, parin-kolmen kuukauden välein.

Budjetin mukaisesti alan jo tässä kuussa siirtämään "kuukausieriä" vakuutuksista, auton kuluista jne. omalle tililleen. Kunhan tämä alkaa rullaamaan, tulee taloudenpito kokonaisuudessaan saamaan aivan erilaisen flown.

Tuon laskelman postaan varmaankin jo viikonlopun aikana.

Mutta siitä lisätyöstä:

Aivan viime hetkiin saakka lisätöistä ansaitsemani palkat ovat tulleet keskitetysti eri pankkiin kuin missä palkkatilini on. Nämä rahat ovat ohjautuneet milloin minkäkin velan maksuun. Suinkaan ne eivät ole riittäneet kaikkeen velanhoitoon vaan palkasta on maksettu loput. Nyt on kuitenkin velanhoito mitoitettu niin että palkka riittää velkojen maksamiseen elämiskulujen lisäksi (mikäli oikein pusertaa minimiin). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lisätyö ei enää ole välttämätöntä korttitalon pystyssä pitämiseen.

Aikamoinen vapautumisen hetki.

Asiassa on kuitenkin mutta. Tai montakin.

Mitä pidemmälle olen kulkenut tätä talouden tasapainottamisen polkua, sen enemmän ja suurempia tavoitteita olen mielessäni luonut. Lisätyö mahdollistaa vaikkapa nopeamman velanmaksun, säästämisen, myöskin elintason pitämisen miellyttävänä selkeän sitkuttelemisen sijaan. Kolme hyvää asiaa. Onpa vielä niin, että moneen tekemiseeni olen kiintynyt.

Harrastuksista on tullut työnkaltainen ansaintakeino, ja työnkaltaisista ansaintakeinoista on tullut harrastuksia. Koska varsinainen työni on vuorotyötä, on kovin vaikeaa sitoutua säännöllistä aikataulua vaativaan harrastustoimintaan. Tavallaan siis win-win -tilanne tässäkin. Harrastuksista maksetaan.

Iskostan mieleeni nyt enemmän kuin koskaan, että teen vain sen minkä koen mielekkäänä. Ei ole olemassa syytä miksi vapaa-ajalla ajaisin itseni loppuun, koska pakkoa ansaitsemiseen ei ole. Vain mahdollisuus ansaitsemiseen  ja sen tuomat etuudet.

Koen voimaantuvani kun teen niitä lisähommia mitä teen. En tiedä miten muutenkaan selittäisin asian. Viikottain joudun kuitenkin tuohon selittämisen tilanteeseen koska tietyt ihmiset "ovat huolissaan jaksamisestani". Muutamia ihmisiä, jotka tietyin väliajoin kysyvät saman asian. Yritän aina kertoa sen että on mahtavaa nukkua pitkään, mutta aivan hyvin voin sitten lähteä tekemään jotakin mistä saan hyvää mieltä, pääsen hyödyntämään niitä osaamisalueitani joita muuten en pääsisi, ja vielä saan palkkaa päälle. Kaikki työ-sanaan liittyvä ei ole pahaa, sillä on vain niin monitahoinen kaiku.

Tulee olemaan mielenkiintoista vuoden lopussa laskea kaikki eri tilinauhat yhteen ja katsoa miten paljon olen saanut työstä joka on enimmäkseen tuntunut muulta kuin työltä. Varmasti, aivan varmasti monet eurot ovat lipsahtaneet luokkaan "en tiedä minne ne käytin" mutta samalla olen iloinen että ansaitusta summasta on moni killinki lähtenyt sulattamaan velkavuorta.

Lisätyöt jatkuvat entiseen malliin ainakin kuukauden, pari. Ehkä kevennettynä ensi vuoden puolella. Tai sitten löydän uuden harrastuksen, josta vain sattuu saamaan palkkaa lisäksi.

torstai 17. lokakuuta 2013

Opintolainakin on lainaa (prkle)

Jossakin kirjoituksissani on tullut ilmi se, että minulla on myös opintolainaa. Tämä ei kuitenkaan listauksissani vielä ole, vaan se on jäänyt pois junasta melkein vahingossa. Listaus alkaa kun nykyinen lista näyttää nollaa.

Monen muun tapaan rahoitin elämiseni opiskeluaikoina osittain opintolainalla. Yksi syy oli se että vanhemmillani ei ollut mahdollisuuksia avustaa opintojani. Lainan ottoon vaikutti tietenkin se, että se ylipäätään oli mahdollista. Lisäksi jouduin siihen opiskelijan oravanpyörään että elämisen mahdollistamiseksi kävin töissä, joka näkyi kalenterivuoden loppupuolella tulorajojen ylittymisenä. Lainaa oli pakko ottaa. Olin kahtena kuukautena erään vuoden loppupuolella sellaisessa tilanteessa, että en saanut opintotukia, keikkatyötä ei ollut tarjolla, olin tuloton. Sossu auttoi kuukautena nro 1 nollalla eurolla, ja kuukautena nro 2 85€:lla. Opiskelu on kamalaa taloudellista pärjäämistä ajatellen. (ennen opintoja pärjäsin puoli vuotta 800€ nettotuloilla harjoittelijana, että ihan leveään leipään en ollut tottunut aiemminkaan eikä ahdinko johtunut siitä).

Kun valmistuin, sain tiedon että lainaa ei lähdetä lyhentämään kuin vasta kahden vuoden kuluttua. Puolivuosittain korot lisättiin mielestäni lainapääomaan, sillä en muista sellaisia maksaneeni. Parin vuoden kuluttua valmistumisesta pankki ilmoitti että aika on tullut maksaa tuota lainaa. Tein maksusuunnitelman täysin pankkineidin ehdotuksen mukaan. Monta vuotta on mennyt niin, että kerran kuussa tililtä lähtee naurettava summa suoraveloituksena lainan lyhentämiseen. Menee pitkiä aikoja että edes huomioin koko velkaa, sillä se ei tunnu velalta koska en joudu tekemään sen hoitamiseksi mitään. Veloitus vain lähtee tililtä.

Joskus pankkineidin kanssa puhuin lainasta, olisin nostanut kuukausierää. Ei kuulemma kannata kun on niin pieni korko. Ei sitten. Kysyin toisen kerran vuoden tai kahden päästä. Ei kannata, anna mennä näin. Ei sitten.

Tässä muun velanmaksuprojektin aikana on alkanut suoraan sanottuna pännimään pankin tavisasiakkaan tylytys tietyissä asioissa. Tämä on yksi sellainen. Tottakai pankista ehdottavat että maksa hitaasti, heille tulee korkotuottoja sitä enemmän mitä pidempään pääoma säilyy. Valtiontakaus on voimassa 30 vuotta lainannostosta. Pankille riskitön tuote. Ei siinä, olen saanut pankista paljon hyvääkin kohtelua ja kannustusta, mutta kyse on lopulta bisneksestä, ja se on kylmää.

Maksellaan nyt näitä oppirahoja, toistaiseksi muutama kymppi kuussa.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Tavoite saavutettu!

Tänään saavutin ensimmäisen tavoitteistani. Vararahastossa on pesukoneen verran rahaa, eli 500€!

Seuraava välitavoite säästötilin saldon suhteen on 1000€.

Sitä kohti!


Lokakuu - velka numeroina

Laitan lokakuun tilaston jo nyt. On suuri mahdollisuus että saan laittaa loppukuusta vielä toisen, päivitetyn tilaston ja jos näin käy, saan itselleni suuren onnistumisen kokemuksen ja olantaputuksen itseltäni.

Pankkitunnukseni saapuivat, ja yllätys oli melko suuri. Eräs kuukausia myöhässä ollut palkkio, kulukorvaus, oli tullut tilille! Tili on pääpankissani aivan tavallinen käyttötili, mutta siihen ei ole korttia enkä ole pankkiautomaatilta sitä nähnyt. Korttitiliä käytin etenkin viimeisen viikon erittäin niukasti, joten menoja ei ole ollut paljon mitään.

Taulukossahan on enää kaksi velkaa. Uuteen lainaan lähtee lyhennys keskiviikkona, mutta verkkopankista näki tarkat summat lyhentyvästä osuudesta ja koron osuudesta, siksi sen voin jo listata. Visaan sen sijaan laitoin äsken reilumman lyhennyksen menemään. Tuo Visan korko on aika hurja, onneksi korko-osuus lähtee laskemaan yhtä nopeasti kun velan määrä pienentyy.


Noin. Visa voi siis saada loppukuusta vielä lisäkyytiä, yhdistelylaina saa rullata omalla painollaan toistaiseksi. Sain tänään palkkakuitin yhdestä lisätyöpaikasta, josta luulin palkan tulevan vasta kuun vaihteessa, tämän vuoksi lyhensin velkaa nyt jo enemmän. Sain myös säästötiliä kartutettua! Teen päivityksen possun lihottamisen puolelle tästä.

Kukkaron herraksi - pyörii päivittäin pariinkin otteeseen, nyt kirjoittaessa tulee kakkoselta 12-osaisen kauden ensimmäinen osa. Yle Areenasta on katsottavissa aiemman kauden jaksoja. Kun tuo aiempi kausi on kuvattu vuoden 2009 touko-marraskuun aikana, olisi erittäin mielenkiintoista saada päivitystä noiden henkilöiden elämäntilanteesta nyt, vuonna 2013.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Päivän saldo +130€

Lähden kohta tekemään kakkostyötä, ja vielä illalla hetkeksi kolmostyötä.
Lähden tienaamaan rahaa sen sijaan että vapaapäivänä kuluttaisin sitä. Verojen ja kulujen jälkeen tämä päivä tuo noin 130€ lisää kohdennettavaksi velanmaksuun ja/tai säästämiseen.

Joinakin lisätyöpäivinä tuo + -saldo on 40€, joskus 160€, joskus vain 10€. Kaikki kuitenkin kerryttävät saldoa samaan tavoitteeseen, säästämiseen ja velattomuuteen.

Ensi viikolla on palkkapäivät ykkös- ja kakkostyöstä, loppukuusta tulee kai vielä jotain lisäpalkkoja muista hommista. Tällä hetkellä olen onnellisen tietämätön pankkitilin saldosta sillä hukkasin loppuviikosta (TAAS!!!) pankkitunnukset, tällä kertaa palkkatilin.. Taitaa käydä niin onnellisesti että kun olen ollut lähes nollabudjetilla puolitoista viikkoa, on tililläkin vielä pelimerkkejä.

Pyrin saamaan Visaan vähintään tuplalyhennyksen lokakuulla. Se on muuten juurikin tuon päivän saldon verran!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kyllä Velikin tuhlaa

Kiitos kommenteista edelliseen. Taitaakin olla että jokaisella meillä on ajatuksia suuntaan tai toiseen, aiheeseen liittyen.

Että edellinen postaus ei olisi ainoastaan syyttävällä sormella heristelyä erityisesti pikkuisten lasten vanhemmille, voisin kertoa että kyllähän myös itse tuhlaan ja törsään. Tai en tiedä pitäisikö sanoa että "edellisessä elämässä" tein niin. Rahankäyttöni ei ole ollut sieltä fiksuimmasta päästä, jotainhan kertoo se että minulla on velkaa. Eikö?

Vaikka en ole tipitarkkaan avannutkaan syitä velkaantumiselleni, on osasyynä varmuudella se, että en ole osannut tai halunnut miettiä jokaista ostosta loppuun asti, vaan mieliteko on voittanut järjen.

Nykyään tilanne on se, että minulla on vielä sellaisia puroja tilkittävänä, jotka pitkällä aikavälillä johtavat kohtuuttoman suuriin menoeriin. Näitä ovat esimerkiksi tupakointi ja makean himo. Tupakkaostosten yhteydessä on niin kiva ostaa "vain" yksi suklaapatukka tai karkkiaski. Kuukaudessa se on jo paljon.. Tätä tosin olen alkanut kompensoimaan ostamalla viikon tai parin tupakat kerralla, näin ei tarvitse käydä kioskilla harva se päivä. Itse tupakan polttaminen on menoerä joka on kyllä ihan turha. Toistaiseksi en tunne halua lopettaa, olen vähentänyt jonkun verran edellisen lopettamisyritykseni jälkeen kylläkin. Jos haluan polttaa, en näe mahdolliseksi lopettamistakaan.
Mutta siis, myös Veli on joissain asioissa huoleton ja itselleen ja tekemisilleen sokea.

Tärkeintä on oman kulutuksen ja muunkin käyttäytymisen objektiivinen tarkastelu. Siten voi säätää menoaan tarvittaessa parempaan suuntaan.

torstai 3. lokakuuta 2013

Himoshoppaajat - onko äitiys/isyys oikeutus kuluttamiseen?

Katsoin eilen Kirsi ja himoshoppaajat -ohjelmaa.
Toivon lukijan huomioivan että kirjoitan tässä äideistä yleisellä tasolla. Halutessaan lukija voi mieltää äiti-sanan korvikkeeksi isän tai muun kasvattajan.

Olin niin tyytyväinen, kun ohjelmassa esitettiin hyvin konkreettisesti monen mamman perusongelma. Pienille vaaveille ostetaan niin helkkarin paljon tavaraa, että ei ihme jos talous ontuu. Mammablogeissa tämä ostamisen riemu tuntuu olevan aivan erityisen itsestäänselvää, mutta olen törmännyt vastaavaan myös säästöaiheisessa blogissa.

Skenaario menee siis niin, että mamma ostaa vaavilleen säkkitolkulla tavaraa. Ostamista oikeutetaan erilaisilla syillä:
1. oli niin halpa kun kirpparilta sai, meni vain 20€
2. vauva kasvaa niin nopeasti että pitää ostaa uusia kokoja
3. lapsi tarvitsee eripaksuisen vaatetuksen "3 celsiusasteen välein"
4. vaatteet ovat aina pesussa eikä puhtaita ole
5. oli niin ihana
6. haluan että lapselleni ei jää kokemusta niukkuudesta
7. uusi maksaisi ainakin puolitoista kertaa enemmän
8. juuri tällaista olen aina halunnut
9. meillä on jo vastaava, mutta tämä olikin merkkituote
10. meille ei kelpaa kuin uusi tavara
11. tämä on aivan välttämätön!

Ohjelmassa tuli aivan paras juttu, kun shoppaaja sai asettua reilun puolen vuoden ikäisen lapsensa asemaan ja kertoa ääneen, miltä tuosta asemasta katsottuna saadut lahjat ja tavarat tuntuvat.

Aivan.

Edelliset esimerkit avautuvatkin näin:
1. Jos raha on tiukassa, onko 20€ vähän, vaikka saisikin kirpparilta? Vaihtoehtoisesti kuukauden aikana, onko viisi 3€:n tuotetta vähän?
2. Joo, vauva kasvaa nopeasti. Uusia kokoja voi kuitenkin ennakoida niin että ostaakin väljempää mallia tai peräti hyppää yhden koon yli. Kyllä se body päällä pysyy, varsinkin kun on housut siinä päällä.
3. Ihan oikeasti. Välipukuja ja välipukujen välipukuja. Talvella toppaa, muulloin kevyttä. Kerrospukeutuminen hoks!
4. Likaiset vaatteet kannattaa pestä että niitä voi käyttää uudestaan.
5. Vauva ei sitä tiedä.
6. Vauva ei sitäkään tiedä. Vanhempana oppii siihen että saa kaiken mitä haluaa. Sitten sitä vanhempi pulassa onkin jos vähän rajoittaa.
7. Uusi maksaisi enemmän, mutta tarvisiko sitä käytettyäkään vai pärjäisikö ilman?
8. Niin. Äiti on halunnut, ei vauva.
9. Kun on merkkituote hankittuna saa ylpeillä muille kuinka nyt on laatutuote. Vauva ei sitä kyllä tiedä.
10. Ajattele jos olisit myymässä vauvan hienoa tärisevää baby sitteriä eteenpäin. Mahtava, naarmuton tuote. Mutta se ei kelpaa kenellekään koska on käytetty. Ai niin, mutta toisaalta sen omakin sitteri ostettiin uutena koska jos ostaisi vanhan, voisi joku luulla väärin taloudellisesta tilanteesta ja pitää säälittävänä.
11. Mutta se vauvahan ei sitä tiedä.

Sitten kun joku vetää edelliset luettuaan niin paljon herneitä nenään, että ne riittäisivät neljän hengen risottoon, puolustautuu hän niin että:

1. Eikö kirpparilta sitten saisi ostaa mitään jos on kotiäiti / vähävarainen / vauvan vanhempi?
2. Ei meidän Iitalle tai Aatulle mene isommat koot, koska... / Mutta kun asia on niin että meidän Iita tai Aatu oikeasti kasvaa niin nopeasti että...
3. Minä en ainakaan riskeeraa lapseni mukavuutta / kuumettumista / kylmettymistä..
4. Mutta kun meillä likaantuu ainakin neljä paitaa päivässä!
5. Mutta kun se oli!
6. Onko muka oikein että lapsi elää kurjuudessa?
7. Eikö muka halvempi ole parempi kuin kalliimpi?
8. Mutta kun oikeasti tällaista olen aina halunnut! Eikö saa edes unelmia olla jos on lapsen vanhempi/kotiäiti/mikä tahansa?
9. On se Mersu nyt vaan eri kuin Lada.
10. Meillähän ei toisten kauhtuneita kamoja käytetä. Tiedä missä ne on olleet...
11. Enhän voi sitten tehdä asiaa x!

Päästään siis ääripäästä  ääripäähän. Ohitetaan liiallisen kuluttamisen kriittinen tarkastelu ja päädytään suoraan puolustuskannalle asenteella, että on juuri kuullut kehotuksen toimia jotenkin täysin päinvastoin kuin mitä on toiminut aiemmin.
Kun tarvisi vain löytää kohtuus.

Aika provosoivaa ja kärjistettyä, tiedän. Mutta näin se vain monessa taloudessa on.
Vauvaa ja lasta paapotaan itselle mieluisilla asioilla ja vaatteilla, eikä suostuta näkemään todellisuutta.

Sen verran voisin sanoa että isänä olen itse kasvattanut, vaatettanut ja syöttänyt lapseni ja sen lisäksi kalustanut huoneensa ja hankkinut tavaransa. Tiedän miten mukavaa olisi ostaa itselle mieluisia vaatteita ja leluja, sisustaa huone jne.
Totta kai joskus on paikallaan tehdäkin hankintoja jotka ovat ei-välttämättömiä, vaan kivoja, mutta meillä on menty aina ennen kaikkea tarpeen mukaan. Hyvin yksinkertaista. Toistaiseksi näyttää siltä että juniorista on kasvamassa tavanomaiseen tahtiin iloinen vekara. Ensimmäiset maitohampaatkin ovat kaiketi lähteneet ihan vain koska on sen ikäinen, ei siksi että olisi saanut polynesialaisen hampaita irrottavan hyppybakteerin kirpparileluista tai että olisi kärsinyt Liian Vähän Erilaisia Huppareita - syndroomasta.

Jos niitä herneitä meni nokkaan, pyydän anteeksi. Ne voi kuitenkin huolellisen pesun jälkeen heittää sinne risoton sekaan.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Säästämisestä - vedenkulutus

Lukaisin vesiyhtiölle mittarin lukeman eilen. Tuoreilla tiedoilla vuosikulutus taloudessani on 47,4m2.

Motivan sivu pomppasi haussa ensimmäiseksi, kun etsin tietoa suomalaisten vedenkulutuksesta. Sivun mukaan suomalainen tyypillinen kulutus on 90-270 litraa vettä / asukas / vrk. Keskimäärin yhtä suomalaista kohden vettä kuluu 155 litraa vuorokaudessa.

ved k
Kuva täältä
Huomioini kiinnitti lause, jossa todettiin tavoitekulutuksen olevan 130 litraa / asukas / vrk. Kuten tuosta tyypillisestä kulutuksesta voi huomata, jakauma on huomattava. Suurimmat läträäjät käyttävät vettä kolme kertaa niin paljon kuin maltillisimmat.

Omassa taloudessa päivittäinen vedenkulutus on vuosiarvon mukaan pyöristettynä 130 litraa vuorokaudessa. Taloudessa asuu yksi aikuinen ja joka toinen viikko yksi lapsi. Meillä siis tavoitetta vähäisempi kulutus.

Kun ensimmäistä kertaa ilmoitin vesimittarin lukemia vesiyhtiön järjestelmään, huomasin että siellä on graafit muutaman vuoden ajalta. Järkytys oli melkoinen kun näin edellisten asukkaiden vedenkulutuksen. Järjestelmä näytti vesimittarin perusteella käyttömäärät, siksi myös edelliset lukemat siellä olivat. Päätin että "meidän kodissa ei turhia läträtä!". Näköjään se on tuottanut tulosta. En ensinnäkään ymmärrä sitä että kesällä kastellaan tuntitolkulla amerikkanurmikkoa naapureiden pällisteltäväksi. En ymmärrä päivittäisiä ammekylpyjä, suihkussa turhaan seisomista (paitsi joskus, heh..), veden juoksuttamista vaikkapa perunoita kuoriessa, omakotitalossa ulkokukkien kastelua vesijohtovedellä, puolityhjien pesukoneiden päälle laittamista jne.

Jos oma kulutus ei ole tiedossa, voi olla hyvä ajatus ottaa siitä selvää. Vettä säästämällä voi säästää käteistä rahaa! Vaikka asuisi taloyhtiössä jossa on kiinteä vesimaksu henkilöä kohden, menee homma lopulta niin että mitä vähemmän taloyhtiö vettä käyttää, sitä vähemmän asukkaat joutuvat siitä maksamaan. Monethan ajattelevat että koska maksu on kiinteä, voi huoletta käyttää vettä. Väärin. Vähemmän käyttävät maksavat enemmän käyttävien veden. Tarpeeksi moni kun kulutusta vähentää, sen huomaa maksuissa.

Elinkustannukset nousevat joka vuosi, joten vähentäminen voi näkyä myös "vain" laskun pysymisenä samansuuruisena. Esimerkiksi oma vesiyhtiö on nostanut veden perusmaksuja kolmen vuoden takaiseen verrattuna "ainoastaan" 19,8%. Siis perusmaksua palvelusta, joka on itsestäänselvä, mutta josta pitää maksaa ennen kuin saa maksaa itse tuotteesta. Höh. Tämä on sellaista mitä en pysty ymmärtämään.
Käytännössä veden perusmaksut ovat nousseet siten että sekä veden että jäteveden vuosittainen perusmaksu vuonna 2010 on ollut 30,48€. Vuonna 2011 33,50€. Vuonna 2012 36,50€ ja tänä vuonna näyttäisi olevan sama (yllättävää). Yhteensä siis maksan perusmaksuista 73 euroa vuodessa.

Vuosittaisen kulutuksen mukaan vuoden 2013 taksoilla vesimaksuni ovat 172,5 euroa. Perusmaksun kanssa 245,5 euroa.
Kuukausittaiseksi hinnaksi jää noin 20,46 euroa. Yhdeltä aikuiselta ja yhdeltä lapselta (joka siis puolet kuukaudesta / vuodesta mukana kuluttamassa).

Jos kulutus taloudessani olisi suomalainen keskiarvo, 155 litraa / vrk. Vesilasku olisi silloin noin 23,28€ / kk.

Alussa mainitun yleisen vaihteluvälin ääripäillä kuukausimaksu olisi 16,05€ / kk (90 litraa / vrk) tai 35,98€ / kk (270 litraa / vrk).

Vaikutus tietenkin kertaantuu mitä enemmän asukkaita taloudessa on.
Itse voisin ottaa tavoitteeksi 40 kuution vuosikulutuksen. Päivittäisessä litramäärässä se olisi 20l.

Kuinka paljon teidän taloudessa näkyisi se, jos kulutus olisi suomalaista keskiarvoa, tai tuolta pienemmästä päästä? Vai onko vedenkäyttö jo hyvinkin kohtuullista?

Lue myös:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...