torstai 3. lokakuuta 2013

Himoshoppaajat - onko äitiys/isyys oikeutus kuluttamiseen?

Katsoin eilen Kirsi ja himoshoppaajat -ohjelmaa.
Toivon lukijan huomioivan että kirjoitan tässä äideistä yleisellä tasolla. Halutessaan lukija voi mieltää äiti-sanan korvikkeeksi isän tai muun kasvattajan.

Olin niin tyytyväinen, kun ohjelmassa esitettiin hyvin konkreettisesti monen mamman perusongelma. Pienille vaaveille ostetaan niin helkkarin paljon tavaraa, että ei ihme jos talous ontuu. Mammablogeissa tämä ostamisen riemu tuntuu olevan aivan erityisen itsestäänselvää, mutta olen törmännyt vastaavaan myös säästöaiheisessa blogissa.

Skenaario menee siis niin, että mamma ostaa vaavilleen säkkitolkulla tavaraa. Ostamista oikeutetaan erilaisilla syillä:
1. oli niin halpa kun kirpparilta sai, meni vain 20€
2. vauva kasvaa niin nopeasti että pitää ostaa uusia kokoja
3. lapsi tarvitsee eripaksuisen vaatetuksen "3 celsiusasteen välein"
4. vaatteet ovat aina pesussa eikä puhtaita ole
5. oli niin ihana
6. haluan että lapselleni ei jää kokemusta niukkuudesta
7. uusi maksaisi ainakin puolitoista kertaa enemmän
8. juuri tällaista olen aina halunnut
9. meillä on jo vastaava, mutta tämä olikin merkkituote
10. meille ei kelpaa kuin uusi tavara
11. tämä on aivan välttämätön!

Ohjelmassa tuli aivan paras juttu, kun shoppaaja sai asettua reilun puolen vuoden ikäisen lapsensa asemaan ja kertoa ääneen, miltä tuosta asemasta katsottuna saadut lahjat ja tavarat tuntuvat.

Aivan.

Edelliset esimerkit avautuvatkin näin:
1. Jos raha on tiukassa, onko 20€ vähän, vaikka saisikin kirpparilta? Vaihtoehtoisesti kuukauden aikana, onko viisi 3€:n tuotetta vähän?
2. Joo, vauva kasvaa nopeasti. Uusia kokoja voi kuitenkin ennakoida niin että ostaakin väljempää mallia tai peräti hyppää yhden koon yli. Kyllä se body päällä pysyy, varsinkin kun on housut siinä päällä.
3. Ihan oikeasti. Välipukuja ja välipukujen välipukuja. Talvella toppaa, muulloin kevyttä. Kerrospukeutuminen hoks!
4. Likaiset vaatteet kannattaa pestä että niitä voi käyttää uudestaan.
5. Vauva ei sitä tiedä.
6. Vauva ei sitäkään tiedä. Vanhempana oppii siihen että saa kaiken mitä haluaa. Sitten sitä vanhempi pulassa onkin jos vähän rajoittaa.
7. Uusi maksaisi enemmän, mutta tarvisiko sitä käytettyäkään vai pärjäisikö ilman?
8. Niin. Äiti on halunnut, ei vauva.
9. Kun on merkkituote hankittuna saa ylpeillä muille kuinka nyt on laatutuote. Vauva ei sitä kyllä tiedä.
10. Ajattele jos olisit myymässä vauvan hienoa tärisevää baby sitteriä eteenpäin. Mahtava, naarmuton tuote. Mutta se ei kelpaa kenellekään koska on käytetty. Ai niin, mutta toisaalta sen omakin sitteri ostettiin uutena koska jos ostaisi vanhan, voisi joku luulla väärin taloudellisesta tilanteesta ja pitää säälittävänä.
11. Mutta se vauvahan ei sitä tiedä.

Sitten kun joku vetää edelliset luettuaan niin paljon herneitä nenään, että ne riittäisivät neljän hengen risottoon, puolustautuu hän niin että:

1. Eikö kirpparilta sitten saisi ostaa mitään jos on kotiäiti / vähävarainen / vauvan vanhempi?
2. Ei meidän Iitalle tai Aatulle mene isommat koot, koska... / Mutta kun asia on niin että meidän Iita tai Aatu oikeasti kasvaa niin nopeasti että...
3. Minä en ainakaan riskeeraa lapseni mukavuutta / kuumettumista / kylmettymistä..
4. Mutta kun meillä likaantuu ainakin neljä paitaa päivässä!
5. Mutta kun se oli!
6. Onko muka oikein että lapsi elää kurjuudessa?
7. Eikö muka halvempi ole parempi kuin kalliimpi?
8. Mutta kun oikeasti tällaista olen aina halunnut! Eikö saa edes unelmia olla jos on lapsen vanhempi/kotiäiti/mikä tahansa?
9. On se Mersu nyt vaan eri kuin Lada.
10. Meillähän ei toisten kauhtuneita kamoja käytetä. Tiedä missä ne on olleet...
11. Enhän voi sitten tehdä asiaa x!

Päästään siis ääripäästä  ääripäähän. Ohitetaan liiallisen kuluttamisen kriittinen tarkastelu ja päädytään suoraan puolustuskannalle asenteella, että on juuri kuullut kehotuksen toimia jotenkin täysin päinvastoin kuin mitä on toiminut aiemmin.
Kun tarvisi vain löytää kohtuus.

Aika provosoivaa ja kärjistettyä, tiedän. Mutta näin se vain monessa taloudessa on.
Vauvaa ja lasta paapotaan itselle mieluisilla asioilla ja vaatteilla, eikä suostuta näkemään todellisuutta.

Sen verran voisin sanoa että isänä olen itse kasvattanut, vaatettanut ja syöttänyt lapseni ja sen lisäksi kalustanut huoneensa ja hankkinut tavaransa. Tiedän miten mukavaa olisi ostaa itselle mieluisia vaatteita ja leluja, sisustaa huone jne.
Totta kai joskus on paikallaan tehdäkin hankintoja jotka ovat ei-välttämättömiä, vaan kivoja, mutta meillä on menty aina ennen kaikkea tarpeen mukaan. Hyvin yksinkertaista. Toistaiseksi näyttää siltä että juniorista on kasvamassa tavanomaiseen tahtiin iloinen vekara. Ensimmäiset maitohampaatkin ovat kaiketi lähteneet ihan vain koska on sen ikäinen, ei siksi että olisi saanut polynesialaisen hampaita irrottavan hyppybakteerin kirpparileluista tai että olisi kärsinyt Liian Vähän Erilaisia Huppareita - syndroomasta.

Jos niitä herneitä meni nokkaan, pyydän anteeksi. Ne voi kuitenkin huolellisen pesun jälkeen heittää sinne risoton sekaan.

5 kommenttia:

  1. Lapsettoman on helppo täältä kompata. Sivusta seuranneena hyvin aktiivista lisääntymistä ympäristössä, olen ajatellut; Jos jonain perkeleen päivänä erehdyn sikiämään haluan ostaa lapselleni kaiken itse alusta alkaen (ja niin varmaan kävisikin). Mammat ja kummit ja työkaverit ja kaikki antaa pakettia paketin perään, tai ainakin auttaa isommissa paketeissa. Äideille ja isille tulee saamisryöppyä ihan urakalla ja siinä tuotteilta katoaa arvo täysin. Jos sitterit ja vaunut ja kaikki hankittaisiin oikeasti säästämällä ilman osamaksuja ja luottoja tai isovanhempien rahoja... kyllä se second hand kelpaisi. Olen iloinen, että otit asian esiin. Mielestäni kuitenkin eilisessä jaksossa korostui se todellinen ongelma; yksinäisyys. Kyllä äiti on aika usein aika yksin, ellei ole "mammarinkiä" lähellä. Kyllä varmasti ryöpsähtäisi itsellänikin räpylästä jos kommunikoisin alle vuoden vanhan lapsen, väsyneen miehen ja kaupan tädin kanssa. Paitsi, että minä ostaisin varmaan koko rahalla suklaata.

    VastaaPoista
  2. Itseltäni meni kyseinen jakso ohi, mutta tuota kulutusjuhlaa tuli kyllä itsekin äitinä harrastettua erityisesti raskaana ollessani. Ostelin tulokkaalle monia vaatteita uusina ja useita kokoja vain todetakseni lapsen saatuani että niitä oli aivan liikaa :). Moni vaate oli lisäksi muutaman pesun jäljiltä jälleenmyyntikelvoton tai soseiän vaatteet vastaavasti tahriintuneita pilalle. Tästä alun hormonihuumasta (?) toivuttuani olen tullut onneksi järkiini ja ostan nykyään lähes ainoastaan käytettyjä vaatteita tyttärelle - ja niin halvalla kuin mahdollista. Sukulaisiltakin tulee tosiaan niin paljon uusia vaatteita lahjoina että todellinen ostotarve on ollut viime aikoina todella minimaalista.

    VastaaPoista
  3. näin se on. todella samantyyppisiä ajatuksia itsekin pyöritellyt. vähän samasta teemasta kirjoitan myös minä seuraavan blogitekstin. meinasin itsekin mennä halpaan kun katselin tänään postissa tullutta hullujenpäivien esitettä, joku vauvan body 5,90€. no joo - eihän tuo paha hinta ole ja kivannäköinen se on. mutta tarvitseeko sitä oikeasti. vastaavan kun saa kirppikseltä 83% halvemmalla eli eurolla.

    VastaaPoista
  4. Tahallasi tietysti provosoit mutta mikäpä siitä lapsille shoppailusta tekee sen huonompaa kuin vaikkapa rahan pistäminen autoihin tai elektronisiin vimpaimiin tms. Shoppailu on shoppailua vaikka sen rahan mihin pistäisi. :)

    VastaaPoista
  5. Ei lapselle shoppailu olekaan huonompaa kuin muu shoppailu. Se on se, jos shoppaa lapselle, mutta itsensä takia. Nyt vain aiheena oli lapsille ostaminen.
    Kohtuus kaikessa, näinhän sanotaan.

    Ja kyllä, provosoin. Oikeasti olen ihan siedettävä ihminen :)

    Kiitoksia kaikille kommenteista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Bottispämmäyksen vuoksi muutin asetuksia niin että vähän täytyy nähdä vaivaa kommentoidakseen.

Lue myös:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...