perjantai 28. helmikuuta 2014

Velatonta elämää

Helmikuun viimeinen vierailija ja samalla viimeisen teemapostauksen kirjoittaja on P.Ohatta, joka kirjoittaa blogia Kolmevitosena eläkkeelle.


Velin analyyttinen suhde velkaan on ihailtava. Itse olen omaksunut hieman erilaisen lähtökohdan. Velka on äärimmäinen hätätapaus! Jos sinulla on yhtään velkataakkaa, on se tuhottava äärimmäisen nopeasti. Käytännössä tämä tarkoittaa luopumista ylimääräisen ostamisesta. Ylimääräisellä tarkoitan kampaamoita, vaatteita, elektroniikkaa, huonekaluja ja muita asioita, jotka eivät ole henkiinjäämisen kannalta välttämättömiä.

Helppoa se ei ole ja elämänlaatu voi tilapäisesti kärsiä, mutta sateenkaaren päässä saattaa odottaa aarrearkku.

Mitä siis tapahtuu sen jälkeen, kun velat on maksettu? Voiko sitten taas tuhlailla mielin määrin ja elää luotolla? Jokaisella on tähän varmasti oma mielipiteensä. Tyypillistä olisi säästää pieni osa tuloista ja elää varojensa mukaan. Minulle säästäminen on pitkään ollut sydämen asia ja ehkä siksi oma ratkaisuni on poikkeava.

Velkojen kukistamisen jälkeen tuskin kukaan haluaa joutua takaisin painavan velkataakan alle. Mitä isommasta velasta on selviytynyt, sitä paremmat säästämistaidot on oppinut. Olisi sääli antaa näiden taitojen valua hukkaan.

Mitä jos sanoisin, että säästämällä tavanomaisen 5-10 % sijaan esimerkiksi 70 % nettotuloista, voisi jäädä vaikka eläkkeelle alle kymmennessä vuodessa?

Taustalla on vain yksinkertaista matematiikkaa. Säästetyt varat sijoitetaan tuottavaan kohteeseen. Kun passiiviset tulot ylittävät vuotuiset menot, on taloudellisesti vapaa käyttämään aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kuulostaa liian helpolta tai ehkä jopa hullulta, mutta tämän minä olen asettanut tavoitteekseni. Aion jäädä eläkkeelle sinä vuonna, kun täytän 35 vuotta. Lähtökohtani ovat hyvät, mutta eivät mitenkään poikkeavat. Säästöjä on kertynyt jonkin verran, mutta palkkani jää alle suomalaisten mediaanipalkan. Minulla on vielä paljon töitä tehtävänä. Hyvä uutinen on se, että jos minä pystyn jäämään eläkkeelle kolmevitosena, niin sitten se on lähes jokaisen ulottuvilla.

Tavoitteeni toteuttaminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Aluksi keräsin tietoa sijoittamisesta ja säästämisestä, jonka jälkeen laadin itselleni sopivan säästämissuunnitelman. Sitten automatisoin säästämisen ja sijoittamisen. Sen jälkeen aloin keskittymään kulujen karsimiseen. Viime vuonna kulutin kuukaudessa keskimäärin 600 euroa ja säästöön jäi noin 75 % nettotuloista. Seuraava vaiheeni on tulojen kasvattaminen.

P.Ohatan vinkit aikaiseen eläkkeeseen:
  1. Opiskele säästämistä ja sijoittamista
    Paras tapa oppia on ottaa mallia. Opiskelun voi aloittaa vaikka tästä blogista. Sijoittamisessa alkuun pääsee esimerkiksi näillä kirjoilla: Paras sijoitus & The Intelligent Assets Allocator. Googlettamalla löydät tiivistelmän ainakin jälkimmäisestä. Opiskelun aikana on hyvä kerätä itselle sopiva varakassa ja painaa mieleen yksi tärkeimmistä periaatteista: sijoita vain mitä sinulla on varaa hävitä. 
  2. Tee suunnitelma
    Tärkein kohta suunnitelmassa on määritellä eläkettä varten tarvitsemasi summa eli eläkekassa. Summasta voit laskea paljonko se tarkoittaisi kuukausittaisena säästämistavoitteena. Apuna voi käyttää vaikka tekemääni laskuria. Eläkekassan ajatuksena on, että vain tuottoja käytetään eikä alkuperäiseen pääomaan kajota, jotta rahat eivät koskaan lopu. Suunnitelmassa kannattaa myös määritellä mihin sijoittaa rahansa. Oman suunnitelmani julkaisen tulevaisuudessa blogissani.
  3. Automatisoi säästäminen ja sijoittaminen
    Säästämisen ja sijoittamisen täytyy tapahtua automaattisesti. Itse olen perusluonteeltani melko laiska, enkä usko, että minun tulisi säästettyä, jos se vaatisi vaivaa. Sen takia otin verkkopankissa käyttöön toistuvat tilisiirrot. Niiden avulla raha siirtyy valitsemiini kohteisiin. Palkka ei saa jäädä tilille lojumaan, koska sieltä se on liian helppoa tuhlata.   
  4. Minimoi menot ja maksimoi tulot
    Samalla automatisoinnilla minimoin myös menoni. Käyttötilille siirtyy kuukausittain vain pieni summa, jonka tulee riittää kuukauden kulutukseen. Yllättäviin menoihin kannattaa varautua erikseen. Tuloja voi kasvattaa esimerkiksi toimimalla sivutoimisesti yrittäjänä normaalin palkkatyön lisäksi. 
Tarkoitukseni on tarjota yksi vaihtoehto perinteisten rinnalle, mutta se ei tietenkään sovi kaikille. Säästäminen ja sijoittaminen ovat vain yksi keino hallita paremmin omaa elämäänsä. Veloista selviytyminen antaa mainiot lähtökohdat säästämiseen ja jopa taloudelliseen riipumattomuuteen - tosin vielä helpommalla pääsee, kun ei ikinä hanki velkataakkaa.

P.Ohatan blogissa siis yksi esimerkki siitä minkälaista elämä voi olla kun ei ole velkaa. Aikainen eläkkeelle jääminen voi olla monelle unelma. Tämän tekstin julkaisupäivänä P.Ohatan eläke olisi alkamassa 3227 päivän päästä. Käy lukemassa  http://pohatta.blogspot.fi/ , VelatOn suosittelee!

torstai 27. helmikuuta 2014

Kuluttamisesta elämän eri vaiheissa

Tehdään pintapuolinen tarkastelu täysin kuvitteellisen henkilön taloudellisesta tilanteesta eri elämänvaiheissa.

Esimerkki-ihmisemme Erkki on juuri valmistunut koulusta ja saanut ensimmäisen työpaikkansa. Hän on nuori ja innokas, viettää paljon vapaa-aikaa kavereidensa kanssa juhlien ja käy paljon konserteissa.


Luvut voisivat olla mitä tahansa mutta lopputulos on selkeä; kaikki menee mitä tulee.
Nuori Eki vierailee usein vanhempiensa luona, syö siellä. Ruokakaupasta tarttuu mukaan vain voileipätarvikkeita ja einesruokia. Eki syö paljon ulkona, pitseria ja pikaruokalat ovat tuttuja paikkoja. Nämä menot sisältyvät kohtaan Muut menot.
Musiikki ja siihen liittyvä harrastaminen vievät suuren osan viihdeosaston kuluista. Baarissa vietetään viikonloppu jos toinenkin.
Eki käy paljon keikoilla ja ostaa mieliyhtyeidensä t-paitoja ym. fanivaatetta.
Auto löytyy, tutun vanha mutta vielä toimiva Corolla. Sillä tulee ajoa jonkun verran. Vakuutuksia on vain autoon ja kotivakuutuksena vuokra-asunnon irtaimiston kattava suppea vakuutus.
Eki elää kuten suuri osa hiljattain itsenäistyneistä nuorista. Elämästä nautitaan täysillä, eikä huolta huomisesta ole. Säästöön ei jää mitään eikä Eki oikein edes tiedä mihin rahansa käyttää. Kuitenkin Ekillä on mukava elämä, hyvät puhelimet ja tietokoneet, hänessä on pientä hifistelijän vikaa.

Muutamien vuosien kuluttua Eki on vakiintunut ja hän on perustanut vaimonsa kanssa perheen. Taloudesta löytyy kaksi pientä lasta. Vaimo on palannut työelämään ja osa kuluista jaetaan.


Vuokra-asunto on vaihtunut isompaan omistusasuntoon. Asumisen kulut sisältävät Ekin osuuden asuntolainasta sekä sähkön, veden ja muut asuntoon liittyvät juoksevat kulut. Ruokakauppaan menee huomattavasti enemmän rahaa, ruokamenojen lisäksi kategoria sisältää hygieniatuotteet ja esim. vaipat.
Ekillä on puhelin- ja nettikulujen lisäksi maksullinen kanavapaketti josta katsotaan sekä urheilua että lastenohjelmia.
Autokulut ovat lisääntyneet, taloudessa on kaksi autoa joista Eki enimmäkseen vastaa. Molemmat autot ovat yli viisi vuotta vanhoja, käytettynä ostettuja.
Pienten lasten vakuutukset sekä kotivakuutus ovat huimat.
Eki ei enää ehdi käymään keikoilla mutta musiikkiharrastus on tärkeä; posti tuo kotiin useasti cd-levyjä ja fanituotteita.
Eki maksaa osansa päivähoitomaksuista.
Nuoren perheen talous on tiukka mutta viivan alle jää edes hieman. Osa ylijäämästä menee automaattisesti eläkesäästöön, osa käytetään täyttämään jonkun toisen kategorian vajausta riippuen kuukaudesta.


Aikaa on kulunut yli kymmenen vuotta. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Eki ja vaimonsa ovat ns. uransa huipulla. Asunto on vaihtunut pienempään ja on velaton. Eki on ostanut sopivan kesämökin jossa viettää paljon aikaa.
Ruokakulut ovat erityisen pienet siksi että vaimo hoitaa suurimman osan ruokakustannuksista.
Ekillä on pari vuotta vanha auto josta maksaa rahoitusyhtiölle kuukausittaista lyhennystä.
Vakuutukset koostuvat omistusasunnon, vapaa-ajan asunnon ja autojen vakuutuksista.
Eki perheineen on matkustellut paljon viime vuosina, tämä on rakas harrastus ja ulkomailla käydään vähintään kerran vuodessa, useimmiten kaksi.
Tulot ja menot ovat hyvässä suhteessa, viivan alle jää kuukaudessa reilusti pelivaraa. Tuo ylijäämä käytetään miten milloinkin, usein säästetään vaikka toiseen lomamatkaan, kodin tai mökin remonttiin tai johonkin muuhun. Velkaa ei ole kuin autosta ja kesämökistä. Säästöjä on kertynyt vuosien aikana kohtuullinen summa.


Kuten alussa kerroin, tämä oli suppea katsaus kuvitteellisen ihmisen menojen ja tulojen kehityksestä. Tarkkaa budjettia on turha tehdä koska se ei ole tarpeen. Sain alunperin idean ja aloin pohdiskella omaa tilannettani nyt sekä mitä se voisi olla jos pompattaisiin määrittämättömän ajan päähän tulevaisuuteen.
Koska tiedän oman tilanteeni nyt se ei välttämättä kerro mitään siitä missä olen kahden vuoden kuluttua. Mitä jos löydän maailman ihanimman naisen jonka vien vihille ja teen toisen lapsen ja perustan perheen? Entä jos en löydäkään? Mitä jos vaihdan toiseen työhön viiden vuoden päästä, ja tuossa työssä on 500€ parempi kuukausipalkka? Näin tuskin on mutta mikä vaikutus sillä olisi käytännön arkeeni? Erilaisia skenaarioita on lukemattomia. Ajatus on että riippumatta siitä mitkä olosuhteet vallitsevat, on niillä jonkunlainen ohjastava vaikutus elämäntyyliini.

Teinkin itselleni noita esimerkkejä tarkempia "mitä jos" -budjetteja. Muistelin menneitä ja tein laskelmia siitä kun muutin omilleni. Toisen laskelman tein siitä ajasta kun elin perhe-elämää. Nykyajan tiedänkin aika hyvin joten sitä en taulukoksi asti tehnyt. Kiinnostavimpia oli kaksi tulevaisuuteen sijoittuvaa, ei ehkä koskaan todeksi asti tulevaa laskelmaa. Erittäin mielenkiintoista ajatella miten oma kulutus muuttuisi jos tietyt asiat tulisivat toteen. Rehellisesti voin sanoa että tulisin käyttämään asumisesta ja elämisestä koituvien kulujen ohi huomattavia summia rahaa. Lähinnä matkusteluun.
Tässä velanmaksuprojektissa on sellainen yhtymäkohta näihin "elämänvaihekulutustottumuksiin" että olen todellakin yhdessä vaiheessa, joka loppuu ennen pitkää. Kun ei ole enää velkaa johon ohjaan niinkin paljon rahaa kuin nyt teen, joudun tekemään uudet laskelmat. Jos en tee, ohjautuu vapautuva raha johonkin turhaan, katoaa tutkalta. Jos kuitenkin laitan kaiken ylös, voin huomata että viivan alle jää rahaa jonka sitten voin hyödyntää siihen tilanteeseen nähden optimaalisesti.

Kehotankin nyt unohtamaan esimerkkitaulukoiden karkeat luvut. Niissähän on monenlaisia epäjohdonmukaisuuksia, tiettyjä menoja puuttuu jne. Taulukoiden tarkoituksena on osoittaa se että erilaisissa tilanteissa tulojen lisäksi myös menot ovat erilaiset ja kulloinkin vallalla olevien olosuhteiden mukaan oikeutetut. Kaikki ei ole mahdollista nyt, eikä myöskään tarpeellista. Kun oman elämän olosuhteet muuttuvat, miten kuluttamisen käyttäytyminen muuttuu?

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Velanmaksukrapula

Olen huomannut että minulle on kehittynyt kausittainen velanmaksukrapula. Diagnosoin sen kun huomasin käyttäytyväni ja ajattelevani välillä tavalla joka ei ole ollenkaan rakentavaa.

Kuvaan tunnetta krapulana sillä siihen liittyy yhdistäviä tekijöitä oikean krapulatilan ja sen syiden kanssa.

Täällä ahdistaa kuin purkissa olisi.


Olen kohta vuoden ajan pyrkinyt vauhdilla parantamaan tilannettani. Näin onkin käynyt, velkaa on maksettu pois tuhansia euroja ja enää jäljellä on yksi kulutusluottoihin liittyvä laina jota maksan pois. Lähtötilanteeseen nähden aivan hurjan hyvä tilanne, siis. Tässä onkin pulma.

Kun hyvinä kuukausina velkojia on tippunut kelkasta tai lyhennetty summa on ollut tavallista suurempi, on se aiheuttanut tiettyä painetta seuraavalle kuukaudelle. Tai eihän se oikeasti ole mitään painetta aiheuttanut mutta jotenkin itse olen kokenut että vauhdin pitäisi olla koko ajan kiihtyvä. "Tavallinen" kuukausi, jolloin maksaisin suunnitelman mukaisen lyhennyksen, ei tunnukaan enää niin suurelta saavutukselta. Vaikka vuosien ajan en pystynyt edes minimilyhennyksiä tekemään ilman niiden takaisin käyttöön ottoa.

Panoksia pitäisi siis suurentaa koko ajan, nosteessa kun ollaan. Sitten kun näin ei tapahdu (tai vaikka tapahtuisikin) niin sitä miettii mistä ja miten saisi lisää valuuttaa että voisi maksaa nopeammin ja enemmän. Loistavan fiiliksen saavuttamiseen tarvitaan enemmän kuin edellisellä kerralla. Velan maksamisesta on tullut eräänlaista huumetta ja annosten eli maksamisen loppuessa tulee krapula.

"Normaalin" krapulan vahva tunnetila on jonkinlainen sekoitus ahdistusta ja levottomuutta, alistumista ja alakuloisuutta. Omatuntoa kolkuttaa vaikka ei oikein tiedä miksi. Moraalinen krapula eli morkkis on päällä; olisi / ei olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä.
Velanmaksukrapulassa tulee helposti tunne että edistymistä ei tapahdu tai että koko projekti on tuomittu epäonnistumaan. Sitä pohtii onko jossain tulevaisuudessa siintävä tavoite kaiken tämän hetken tapahtumien arvoista. Tästä on lyhyt matka luovuttamiseen. Kuinkahan moni on lyönyt hanskat tiskiin tässä kohtaa? Kun unohtaa että jokainen maksettu euro on juuri sitä; euro velasta pois!

En ole luovuttanut enkä luovuta. Se on varmaa. Velanmaksukrapulan tiedostaminen auttaa selviämään niistä kohdista kun se tulee. Hetki voi olla lyhyt, ohimenevä kuiskaus joka hiipii takavasemmalta ja supisee korvaan tuskin huomattavasti tai sitten se iskee kuin olisin nyrkkeilykehässä johtaen melkein täystyrmäykseen.

Tämä projekti vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa ja onkin aivan luonnollista että kaikenlaisia ajatuksia tuona aikana tulee. Kielteisen mahdollisuus täytyy hyväksyä että sen voi ohittaa.

Jatkan ylöskirjauksia ja listauksia että muistan ja huomaan että edistystä tapahtuu koko ajan. Krapuloita saa tulla ja mennä, suunta kuitenkin on koko ajan kohti parempaa.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Säästöt julki

Tämä on nyt ihan tuore teksti. Alunperin piti julkaista ihan muuta, mutta läpinäkyvyyden vuoksi en voi jättää tätä piiloon koska se vaikuttaa liiaksi säästöraportteihin. Alunperin ajattelin julkaista tämän vasta kesäkuun lopulla, sitten kun säästöprojekti 2 on ohitse. Parempi kuitenkin tehdä se nyt.

Vuodenvaihteessa joka paikassa toitotettiin 52 viikon säästöhaasteesta. Itse en enää muista missä törmäsin siihen ensimmäisen kerran, mutta yksi sivu on tässä.
Ajatuksena on perusversiossa säästää joka viikko viikon järjestysnumeroa vastaava summa. Viikolla on säästöön menee 1€, viikolla 25 säästöön menee 25€ jne.

Koska itsellä on menossa kaksi erilaista säästöhaastetta "tavallisen" säästämisen lisäksi, kerroin jo julkisesti että tämän jätän väliin. Kuitenkin, veto taulukoita kohtaan oli niin suuri että salaa aloitin myös tämän haasteen. Vuodessa on tarkoitus kerätä 1378€ keräämällä viikkojen järjestysnumeroita vastaavia euromääriä. Tämän siis aion toteuttaa muun toiminnan lomassa. Ja koska säästötilille kertyvään summaan tämä vaikuttaa satavarmasti niin pakko se on nyt kertoa miksi summat ovat pienempiä.

Päätin heti tammikuun alussa että 52 viikon säästöhaasteessa kertyvät varat eivät mene säästötilille vaan pidemmän tähtäimen säästöihin. Vuositavoitteissanihan olen merkinnyt että saan tämän vuoden aikana kerättyä 1500€ hätävaraston ja 1000€ pidemmän tähtäimen säästön. Tuo kärsivällisempi raha kerääntyy tällä tapaa.

52 viikon haasteen ajatus onkin opettaa ihmiselle säästämisen taitoa. Vuoden ajan toteutettu projekti voi auttaa monella tavalla talouden suunnittelemista ja ennakoimista. Se voi opettaa säästämään. Ja koska minä olen ihminen joka tarvitsee lisäoppia säästämisestä, haaste on kuin tehty minua varten.

Mutta. Haaste on etenevä ja mitä pidemmälle vuodessa mennään, sen hankalammaksi se muuttuu. Ensimmäisen kuukauden aikana säästetään vain kymmenen euroa kun joulukuussa pitäisi saada sivuun 202€. Siksi muutin omaa osallistumistani (vain löytääkseni lukemattomia sivuja joissa on myös tehty näin) siten että säästän kaikkien viikkonumeroiden verran mutta vapaassa järjestyksessä.

Ensimmäiset viikot laitoin käteistä rahaa keittiön kaappiin lippaaseen. Sitten koin että täytyy keksiä jotakin muuta, koska
  • käteisen säästäminen on aiemminkin päättynyt huonosti
  • raha voisi tehdä mahdollisesti lisääkin rahaa
Puntaroin mahdollisuutta laittaa rahat jollekin toiselle säästötilille, mutta koska nämä on tarkoitus ohjata pitkään talteen, käytin jälleen hyväksi Nordnetiä. Rahat siirrän sinne salkkuun ja sopiva summa kertyy, laitan ne salkusta edelleen rahastoon.

Kuvasta näkee tämän hetken tilanteen, kun vuodesta on mennään yhdeksättä viikkoa.


Täytän siis aina sen viikon kohdalta jonka olen säästöön laittanut. Anteeksi huono kuvanlaatu, ajatus varmaankin tuosta selviää. Se että voin säästää juuri sen verran viikossa mitä irrallista rahaa sattuu olemaan, se helpottaa paljon. Uskon että monille projektin todellinen haaste tulee vastaan juhannuksen jälkeen kun viikkosummat alkavat olla säästönkin kannalta jo merkittäviä. Minä tarvitsen tällaisen keinon että voin tasata painetta.

Yhdeksältä viikolta säästöön on nyt laitettu 185€. Kahdessa eri rahastossa olevat rahat ovat tällä hetkellä arvoltaan hieman enemmän.

Huh, helpotti. Oli vikatikki yrittää pimittää tätä, ehkä koen olevani täysin tilivelvollinen kun alunperin lähdin lukuja listaamaan.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Velaton mies

Tämäkin linkki vie muille maille, ja kuten useimmat aihepiirin sivut tämäkin on ameriikan ihmemaasta.

Dave Ramsey on mies johon lähes jokainen henkilökohtaisen talouden tai velkaisuuteen liittyvä jenkkiblogi jossakin vaiheessa viittaa. Ramsey on taloudenpidon äänitorvi, joka omalla tyylillään tekee selväksi miten velkakierre saadaan katkaistua ja millä toimenpiteillä velkaa aletaan kutistamaan.

Viesti on yksinkertaisuudessaan aika lyhyt:

Lopeta velkaantuminen. Maksa velkasi pois. Ei tekosyitä.

Eihän sen tarvitsekaan sen monimutkaisempaa olla.

Hra Ramsey vaikuttaa monella saralla. Miehen kirja The Total Money Makeover on monelle henkilökohtaisen talouden raamattu jonka avulla on päästy suosta ylös. Totta, jenkkityyliin karismaattinen puhuja ja Dr.Philimäinen asiantuntevuus vetoaa varmasti suureen yleisöön ja sen vuoksi konsepti itsessään on suosittu, mutta miehen sanomassa on oikeastikin totuuden siemen.

Ramseylla on oma radioshow jossa kuullaan pelkän paatoksen lisäksi myös ihmisten onnistumisia taloutensa pelastamisesta. Monet seurakunnat järjestävät miehen Financial Peace University -kursseja, jotka ovat vertaistukeen osin perustuvia ohjattuja "näin-selvität-tilanteesi-paremmaksi"-tsemppauskursseja.

Ramsayn virallisella sivulla http://www.daveramsey.com on paljon kaikenlaista sisältöä luettavaksi. Käyhän katsomassa jos yhtään kiinnostaa. Alkuun pääsee ja kannattaakin lukea osio 7 Baby Steps.

Yksi ote sivuston blogista on blogiartikkeli "7 ei-velkaisen ihmisen luonteenpiirrettä".
Ramsayn mukaan tällaisia ihmisiä yhdistää viisaus, kärsivällisyys, varmuus, päämäärätietoisuus, vastuullisuus, ei-materiaalisuus sekä kyky tehdä uhrauksia. Haluatko tietää lisää? Lue koko juttu tästä.


Total Money Makeover -kirjan voit tilata esimerkiksi Amazonista.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ihana, kamala mukavuusalue

Mukavuusalue ja sen ylittäminen on yksi mielipuuhiani. Nuoruudessa vietin suurimman osan ajasta yrittäen pysyä omien rajojeni sisällä (kuten aika moni muukin siinä iässä) mutta jossain vaiheessa matkalla aikuisuuteen huomasin ajautuvani kohti uutta ja pelottavaa.


Aloin tehdä sellaisia asioita joista en ollut edes uskaltanut haaveilla. Siellä täällä olen kertonut erilaisista asioista mitä olen tehnyt, lähinnä työn (lue: lisätyön) merkeissä. Näistä vaikkapa opettaminen on sellainen asia mitä alle 18-vuotias minä olisi pitänyt täytenä utopiana.
Kuvassa oma mukavuusalue on violetin värinen alue. Vihreällä merkitty, huomattavasti suurempi alue sisältää elämän koko kirjon kaikkine kokemuksineen ja mahdollisuuksineen. Alitajuisesti ehkä aloin ymmärtämään että oma pieni kuplani ei voi sisältää kaikkea sitä mitä elämä itsessään voi sisältää.

Niinpä aloin laajentamaan horisonttiani aika konkreettisesti.

Opiskeluaikana lähdin kaverin luokse Eurooppaan. Kaveri oli vaihto-opiskelussa vuoden ajan ja siinä oli tarpeeksi tekosyytä lähteä ensimmäiselle omalle seikkailulle suureen maailmaan. Osin yksin tehty matka sai tietynlaisen kipinän syttymään ja rakkaus matkailuun leimahtikin nopeasti liekkiin. Koska suurin osa ystävistäni olivat köyhiä opiskelijoita (kuten minäkin), en saanut heistä koskaan matkaseuraa koska heistä oli tärkeämpää käyttää vähät varansa baariin tai jotenkin muuten. Itse vietin kengännauhabudjetilla monta kertaa vuodessa pitkiä viikonloppuja ympäri Eurooppaa. Lähes aina yksin. Matkaan lähtemisen jännitys ei oikeastaan koskaan loppunut tai edes vähentynyt, mutta matkalta palatessa olin joka kerran enemmän onnellinen. Onnellinen siitä että olin uskaltanut lähteä ja saanut kokea upeita juttuja. Vuosien aikana olen ollut ympäri maailmaa tilanteissa joissa en ole toivonut mitään niin paljon kuin sitä että olisin omassa sängyssä turvassa, silti olen kaikesta selvinnyt ja kiitollinen että olen niitä vähän kummallisempiakin tilanteita kohdannut. Mitä matkustamiseen tulee, mukavuusalue on ylittynyt reippaasti ainakin kun:
  • lähdin yksin työharjoitteluun ulkomaille
  • kiinalainen huijaritaksi jätti pienelle hiekkatielle keskelle maaseutua
  • hukkasin kaikki matkatavarani keskelle Hong Kongia
  • jäin maksullisella tiellä tullipuomin ja rekan väliin vihaisten ranskalaisten huudellessa kirouksia niskaan
  • jouduin tunisialaisten mattokauppiaiden nurkkaan ahdistamaksi, kirjaimellisesti
  • lähdin usean kuukauden reissuun vailla määränpäätä tai oikeastaan mitään muutakaan
 Kommelluksia on sattunut paljon muitakin, mutta pointti on siinä että tällaisten kokemusten jälkeen se tunne kun tulee takaisin kotiin ja kaikki asiat hoituvat niin helposti ja vaivatta, on hieno. Matkustamista harrastaneet tietävät mitä tarkoitan. Tällaista tunnetta ei pääsisi syntymään  jos pysyisi vain kotona.

Naapurin puolella ruoho näyttää vihreämmältä, sanotaan. Mutta kun menee itse käymään siellä aidan toisella puolella ja kurkkaa omaa nurmea, voi nähdä että näkymä on aivan yhtä hieno jos ei hienompikin. Sen oman nurmikon voi nähdä kokonaisuudessaan vasta kun ottaa vähän etäisyyttä. Mutta! Naapurilta voi lisäksi saada hyvää lisäoppia oman nurmikon ehostamiseen.

Kun itse ensimmäisiä kertoja olin tilanteessa jossa jouduin opettamaan, oli kyse lähinnä pakkoraosta. Jouduin tavallaan yllättäen vetovastuuseen tietystä asiasta enkä ollut lainkaan mielissäni. Jos olisi ollut aikaa pohtia ja miettiä, olisin laistanut tilanteet. Tällaisista kauhun paikoista jäi pieni kokemuksen poikanen kasvamaan, ja jossain vaiheessa pystyin omaksumaan sen että olin selviytynyt hengissä ja kokonaisena sellaisesta joka oli tuntunut todella vaikealta asialta.
Kypsyessään tuo kokemus teki sen että hakeuduin itse vapaaehtoiselta pohjalta noihin kamaliin tilanteisiin.

On mielenkiintoista ajatella että moni asia joita nykyään teen, tuntuu luontevalta ja niitä tehdessäni olen itsevarma. Olen siis kasvanut ihmisenä niissä tilanteissa / asioissa. Jokin toisentyyppinen asia sitten taas helposti saa aikaan pakoreaktion tai välttämiskäyttäytymisen, ellen saa itseäni kiinni tällaisesta. Nimittäin sillä hetkellä kun huomaan pakenevani takaisin mukavuusalueen lämpöön, teen täyskäännöksen ja pakotan itseni piipahtamaan siellä aidan toisella puolella.

Oli asia mikä hyvänsä niin "kotiin palatessa" onnistumisen tunne on aivan valtava. Seuraavalla kerralla pääsen taas vähän pidemmälle tai pystyn oleskelemaan vähän kauemman siellä jossain ennen kuin palaudun pienemmän pallon suojaan.
Näen ihmisen koko elämänkaaren oppimisprosessina, aina on jotakin uutta mistä oppia. Näin ollen siellä oman alueen ulkopuolella on aina jotakin jota täytyy käydä katsomassa ja omaksumassa. Lisäksi elämä ei muutu turhan yksitoikkoiseksi kun välillä virittää adrenaliinit virtaamaan. Samalla se oma alue kasvaa ja laajenee, jatkuvasti ja loputtomasti.

Elin pitkään melko staattisessa tilassa velkojeni kanssa. Niiden suhteen pysyin mukavuusalueellani enkä ollut valmis kohtaamaan itseni sitä puolta ja niitä kehityksen paikkoja mitä taloudenhallinnassani oli. Vasta kun astuin sen näkymättömän rajan ulkopuolelle saatoin alkaa kasvamaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.

Voisiko tuon mukavuusalueen yhdistää mielikuvaan urheilutreenistä; kun lähtee juoksulenkille, on aikomus hyvä, mieli positiivinen ja vire kohdillaan. Alku menee hienosti, omalla painollaan. Jossain vaiheessa alkavat jalat olla hapoilla, sitä hengästyy ja hiki virtaa. Pian mielessä kamppailee kaksi ajatusta joista toinen käskee lopettamaan juoksemisen ja toinen jatkamaan sitä. Oikein rankka treeni tekee jopa oksettavan olon. Treenin loputtua ihminen on aivan puhki, kaikkensa antanut, rikki ja mäsänä. Kunnes pian koko olemuksen valtaa mahtava raukeuden ja levollisuuden aalto ja hyvänolon hyöky. Onnellisuus siitä että lähti lenkille.

Olisi kiva kuulla minkälaisissa asioissa te olette tehneet tällaisia rajanylityksiä! Näettekö mukavuusalueen ulkopuolella tallustelun pelkästään positiivisena, vai onko teillä kenties joitain ikäviä kokemuksia kun olette pistäneet itsenne haasteelliseen tilanteeseen? Vai onko koko termi pelkkä klisee? Jos niin, miksi?


lauantai 22. helmikuuta 2014

Mietitkö lisätöitä? Tässä 5 käytännön vinkkiä ennen töiden aloittamista!

Koska lisätyö ja -ansiot ovat yksi blogin aihepiirejä, ajattelin kirjoittaa sanasen sen käytännön puolesta. Aiemmissa teemapostauksissa kirjoitin siitä minkälaisia töitä tai hommia voi viritellä lisätulojen aikaansaamiseksi, nyt mietitään hetki sitä mitä pitää ottaa huomioon kun lisätöitä on.

Kuva Alexander Stein


1. Palkkatyöläinen
 Jos olet palkkatöissä, varmista työnantajasi käytännöt koskien lisätyötä. Jotkut työnantajat vaativat sivutoimiluvan täyttämisen, etenkin jos teet oman alasi töitä muualla. Tämä on normaali käytäntö ja lähinnä se tarkoittaa sitä että et käytä työnantajaltasi saamaasi osaamista hyödyksi toiselle työnantajalle / käytä työntantajan aikaa tekemällä töitä toiselle.
Itselläni on sivutoimilupa (joka oli ilmoitusluontoinen asia sillä en käytä omaa työaikaani hoitaakseni muita töitä) vaikka en tee täysin samaa työtä muualle, aiemmin tein samaan alaan kuuluvaa keikkatyötä mutta en enää. Toisaalta, jos olet töissä ravintola-alalla ja teet keikkahommaa mainostoimistolle, et varmaankaan ole tilivelvollinen edes ilmoitusluontoisesti jos teet kakkostyön vapaa-ajallasi.

2. Työtön / opiskelija
Nykyään työtön työnhakija saa tehdä 300€ edestä töitä kuukausittain ilman että se vaikuttaa työttömuuskorvauksiin. Tässä on syytä ottaa huomioon että mahdollisiin asumistukeen tai muihin tukiin kaikella lisätulolla voi olla vaikutusta.
Opiskelija voi tietysti tehdä työtä ja vielä lisätyötäkin, mutta ehdottoman tärkeää on pitää huoli että tulorajat eivät täyty. Itselläni on kirpeitä muistoja tähän liittyen ja voin sanoa että on ärsyttävää maksaa opintotukia Kelalle takaisin.

3. Verotus
Työstä saatu tulo on veronalaista tuloa. Suurin osa tavallisista töistä on helppoa kauraa mitä tulee verotukseen. Työ tehdään verokortilla, työnantaja hoitaa verot palkasta jne. Osa lisätulon lähteistä on kuitenkin sellaisia joissa verojen huomioon ottaminen tulee hoitaa itse (mm. suurin osa blogituloista). Kaikki sellainen tulo josta ei automaattisesti makseta veroja vaan saat tulot bruttona, olet velvollinen ilmoittamaan verottajalle. Tämä tehdään vuosittain keväällä palautettavassa veroilmoituksessa. Lisätulot ilmoitetaan kohtaan "muut tulot" tai miten se siellä nyt onkaan. Tämä ei ole ollenkaan monimutkaista kun tekee yhden pienen muutoksen normituloihin: Maksa säännöllisistä tuloistasi vähän suurempaa veroprosenttia kuin mitä se olisi ilman lisätuloja. Tämä on siitä turvallinen ja hyvä keino, että lisätulot jotka tulevat sinulle bruttona saat tavallaan pitää kokonaan kun maksat niistä verot jo normituloistasi. Lisäksi, jos lisätulosi jäävätkin vuositasolla pienemmiksi kuin mihin veroprosentin nostossa varauduit, saat ylisuorituksen lopullisessa verotuksessa veronpalautuksena takaisin.

4. Kakkos- kolmos- ja nelostyöt
Jos jonain vuonna teet useampaan kuin kahteen (en ole varma määrästä) paikkaan töitä ja tarvit niihin verokortin, saat seuraavan vuoden verokortiksi freelancer-verokortin. Tämä eroaa tavallisesta verokortista siinä että sen peruskortin ja lisätulokortin sijaan saat vain yhden kortin josta otat tarvittavan määrän kopioita. Freelancetuloissa ei ole veroprosenttien porrastuksia vaan saat yhden kortin, yhden veroprosentin ja sinun tehtäväsi on pitää huoli siitä että tuo prosentti riittää.
Itselläni on tullut freelancekortti veroprosentilla X. Päätyöhöni annoin tuosta yhden kopion ja laitoin mukaan viestin että työtä voi verottaa pari pinnaa suuremmalla prosentilla. Toiseen paikkaan laitoin viestin että verottakaa kortissa olevalla määrällä +10€. Kahteen paikkaan laitoin kortin sellaisenaan ja tänä vuonna meni yksi palkka ilman verokorttia eli 60% verotuksen mukaan.
Pitkin vuotta ynnäilen eri paikoista saamieni palkkatodistusten mukaan saamiani tuloja, maksamiani veroja ja tarkistan verokorttipalvelussa että maksettujen verojen määrä ei jää liian alhaiseksi, itse asiassa pyrin maksamaan liikaa että saan loppuvuodeksi otettua ns. nollakortin.

5. Sekatyöläinen edustaa itsensä lisäksi kaikkia työnantajiaan
Lisätöiden tekijät pääsevät sisään parhaimmillaan useaan erilaiseen työympäristöön ja -porukkaan. Se on hieno asia, kunhan pitää maalaisjärjen mukana. Olen todella monesti saanut kuulla erilaisia kyselyjä työpaikoista joissa olen ollut ekstraamassa tai säännöllisemmin lisätöitä tekemässä. Toisten työolot kiinnostavat. On tärkeä pohdinnan paikka siinä, mitä lähtemään puhumaan missäkin! Työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut kuuluvat sinne, niiden ei ole määrä jatkua seuraavan työpaikan kahvipöydässä. Monilla aloilla yksi työn mahdollistava tai sen estävä tekijä on viidakkorumpu. Sana kulkee saman alan yrittäjien / työnantajien kesken, ja hyvin työstään suoriutunut ja mallikkaasti edustanut voi saada yllättäviäkin tarjouksia ihan vain sillä perusteella miten on menestynyt muissa töissään. Työn laadun lisäksi se miten puhuu muista merkitsee paljon. Omalla käytökselläni olen oman itseni mittari mutta myös niiden, joille teen töitä! (Potentiaalinen) työnantaja voi ajatella että "Juku, tuo Veli on tehnyt tuollakin tuollaista työtä, voisikohan se tehdä meilläkin...?".
Olen saanut työtarjouksia suoraan työnantajilta (joita en ole koskaan lähestynytkään) sillä perusteella että olen tehnyt vastaavia hommia muualla. Sana kulkee. Tänään lisätyössä tapaamani ihminen voi olla vuoden päästä perustanut oman vastaavan yrityksen ja tarvitsee sinne tekijän, ja soittaa minulle. Toisaalta, jos kerron likaisimmat juorut ja salaisuudet toisten työpaikkojen olosuhteista ja työntekijöistä, kaivan itseni lisäksi kuoppaa myös työnantajille. "Ai, Veli kertoi että siellä on niin kamalaa. Ei taidetakaan enää tehdä heidän kanssaan yhteistyötä".
Jokaista elettään ei tietenkään pidä alkaa varomaan, riittää että on oma itsensä. Ja halukas tekemään lisätöitä.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Ekoillen halvemmalla

Tämän viikon vierailijapostauksessa ääneen pääsee Sanna joka kirjoittaa omaa ekologiseen elämäntyyliin liittyvää blogia Ekojalanjäljillä.

Monilla on nykyään vähän huono mielikuva ekologisesta elämäntavasta. Se koetaan toisaalta hyväksi, mutta toisaalta jotenkin kamalan työlääksi ja jopa kalliiksi tavaksi elää. On tietysti totta, että erilaisiin eksklusiivisiin luomuvalmisteisiin, ylettömään luonnonkosmetiikkaan tai kotimais-ekologisiin käsintehtyihin koriste-esineisiin saa käytettyä vaikka minkämoisen omaisuuden, mutta pohjimmillaan ekoilu on hyvin yksinkertaista. Sitä voi harjoittaa vähentämällä kuluttamista ja ostelua sekä elämällä yksinkertaisemmin. Ja mikä parasta: silloin se on myös erittäin halpa tapa elää.

Kuva epsos.de


Seuraavassa kuusi asiaa, joissa ekoilemalla selviää halvemmalla.

1. Asuminen
Ekologinen ihanneihminen ei tarvitse satoja neliöitä huonepinta-alaa ympärilleen. Hän asuu pienehkössä asunnossa, jossa on myös pieni hinta, oli se sitten vuokralla tai oma. Pieni asunto kuluttaa vähemmän sähköä, lämpöä ja kaikkea muutakin, eikä sinne mahdu paljoa turhaa tavaraa. Rahaa säästyy huimasti verrattuna ökyasuntoon kaupungin paraatipaikalla.

2. Liikkuminen
Jos ekoihminen asuu hyvien liikenneyhteyksien varrella, hän voi liikkua pelkästään julkisilla eikä tarvitse omaa autoa. Se jos mikä on ekologista, eikä jatkuvasti nousevasta bensan hinnasta tarvitse liiemmin huolehtia. Ekoilija joutuu ehkä käyttämään koulu- tai työmatkoihinsa kauemmin aikaa kuin jos ajaisi itse, mutta toisaalta hän voi käyttää bussissa tai junassa istutun ajan hyödyksi lukemalla tai vaikka vain rentoutumalla. Kun jättää auton ostamatta, rahaa säästyy tonneja, kaikista vuosittaisista vakuutus- ja ylläpitokuluista puhumattakaan. 15 000 euron arvoisen auton hinnalla aikuinen matkustaa Helsingin sisäisellä kausikortilla reilut 27 vuotta.

3. Matkustelu
Ekoilija ei matkusta kovin usein kaukokohteisiin lentokoneella tai laivoilla, vaan harrastaa edullista ja vähän saastuttavaa matkustelua lähialueilla. Matkusteluun voi varata hieman enemmän aikaa, ja lentomatkan voi korvata junalla tai bussilla. Elämyksiä voi hakea myös polkupyöräillen tai luonnossa vaeltaen. Yhteen Aasian-lentoon saa helposti upotettua tonnin, siinä missä opiskelija interreilaa kuukauden ympäri Eurooppaa alle viidelläsadalla. Ekoilija yöpyy kansainvälisten loistohotellien sijaan pienissä majapaikoissa, jotka ovat edullisempia ja rahat myös jäävät paikallisille. Mikäli ekoihminen päättää matkustaa kaukomaille lentäen, hän viipyy siellä kerralla pidemmän aikaa, mikä tulee suhteellisesti halvemmaksi ja saastuttaa vähemmän kuin monta lyhyttä matkaa.

4. Syöminen
Ekoilija nauttii mahdollisimman kasvispainotteista ruokaa ylettömän lihansyönnin sijaan. Kasvisten tuotanto kuluttaa paljon vähemmän luonnonvaroja kuin lihantuotanto eikä eettisiä ongelmia ole, ja kaiken kukkuraksi kasvisravinto (kuten soija, pavut ja linssit) on myös halvempaa kuin ulkofileepihvien mussuttaminen.

5. Shoppailu
Koriste-esineitä, tavaralahjoja, viimeisintä tekniikkaa, vaatteita, koruja, laukkuja, meikkejä, kirjoja, leffoja... Kaikkea sitä voisi kaupasta ostaa. Ekologinen ihanneihmisemme ei yksinkertaisesti osta turhia tavaroita vain ostamisen vuoksi. Rahaa ja maapalloa säästyy jälleen.

6. Tarpeelliset tavarat
Silloin kun ekoilija sitten tarvitsee jotain ja lähtee ostoksille, hän tsekkaa ensin kirpputorin, Huuto.netin, Tori.fin sekä kaverien ja sukulaisten varastot käytettyjen tavaroiden varalta. Näin on mahdollista tehdä todella edullisia tai jopa ilmaisia löytöjä. Kaikkea ei tietenkään voi/halua ostaa käytettynä, mutta uuttakin tavaraa ekoilija ostaa vain silloin kun tietää oikeasti tarvitsevansa sitä. Lisäksi ekoihminen yrittää ostaa tavaransa mahdollisimman laadukkaana ja kestävänä. Kun tavara menee rikki, ekoilija korjaa sen sen sijaan, että ostaisi saman tien uuden.


Ekologisuus aiheena on tärkeä ja mielenkiintoinen. Käykäähän kurkkaamassa Sannan blogia! Sieltä löytyy mm. tämän blogin lukijoita aivan varmasti kiinnostava juttusarja "Köyhäilypäiväkirja". Osoite on http://ekojalanjaljilla.blogspot.fi/ .

torstai 20. helmikuuta 2014

Vastakkainasettelua

Päätöksiä. Kuva rosmary
Kuluttamisen taipumukset muodostuvat yleensä pikkuhiljaa. Asioista tulee tapa toimia ja tapoihinsa ei välttämättä kiinnitä huomiota. Sitä toimii automaattiasetuksilla. Emme ymmärrä sitä että jokainen valinta on kuin risteys, ja tilanteen lopputulos muuttuu sen mukaan kun päätöksiä teemme.

Jos kirjataan esimerkkityyppisesti ylös joitain kuluttamisen kohteita joissa tapa on yksi vaikutin, katsotaan minkälaisiin lukemiin päästään.

ELOKUVAILTA

Tuhlaten
Elokuvissa pyörii leffa jonka haluat nähdä. Vaihtoehtoisesti ajattelet että olisi kiva tapa viettää viikonloppuiltaa perheen kanssa käymällä elokuvissa.
Lippujen hinnat varmaankin vaihtelevat mutta 10€ / hlö ei kaukana totuudesta ole. Päälle popcornit 3€/kpl, karkit 2,50€/kpl  ja limut 2€/kpl.
 Hinta kolmelle hengelle 52,50€.

Säästäen
Jos televisiosta ei mieleistä elokuvaa tule suuntaat videovuokraamoon. Löydät ensi-iltaelokuvan joka on kaikkien mieleen, maksat siitä 5€. Leffamässyt viimeisen päälle, irtokarkkisekoitus 8€. Kotona odottaa kaupasta ostettu micropopcorn 1€ ja 1,5l limsapullo 2€.
Hinta kolmelle hengelle 16€.

BURGERI-ILTA

Tuhlaten
Olet päättänyt että tänään herkutellaan. Viet perheesi hampurilaisravintolaan. Aikuisten annokset maksavat kappaleelta 6,95€, lisädippi 0,50€ x2 ja lapsen annos 4,95€. Jos haluat hienostella ja menette vaikkapa Amarilloon, maksaa yksi ateria 14,90€, lisädippi 1,50€ x2 ja juomat vaikkapa 3€ per henkilö.
Hinta kolmelle hengelle 19,85€ - 53,70€.

Säästäen
Teet kotona burgeriateriat. Sämpylöitä ja pihvejä tulee pakkauksissa enemmän joten joko nälkäisimmät santsaavat tai kutsut lisäsuita kesteille. Sämpylät, pihvit, lisukkeet ja mausteet tulevat maksamaan korkeintaan 10€. Lisäksi iso pullo limua josta riittää kaikille, 2€. Ranskalaiset 2€.
Hinta kolmelle hengelle (plus lisäannokset) 14€.

JANOJUOMA

Tuhlaten
Tykkäät kaakaosta ja olet erityisesti hullaantunut Valio Play maitokaakaojuomaan. 2,5dl purkki maksaa suunnilleen euron. Ostat viikossa neljä juomaa lähinnä välipala- ja janojuomiksi.
Hinta viikossa 4€. Kuukaudessa 16€. Kolmessa kuukaudessa 48€.

Säästäen
Päätät tehdä vastedes kaakaosi perinteiseen tapaan maidosta ja kaakaojauheesta sekoittaen. Juot 2,5dl mukillisen neljä kertaa viikossa. Joudut ostamaan kaakaojauhepaketin ensi alkuun mutta se kestää useita kuukausia.
Hinta viikossa 5€. Kuukaudessa 8€. Kolmessa kuukaudessa 16€.


LUKEMISTA 1

Tuhlaten
Ostat iltapäivälehden joka toinen päivä. Lehden ostat joko kioskireissulla tai ruokaostoksilla tapaat lukea sitä kahvia juodessasi pöydän ääressä. Jätät naisten jutut lukematta jos olet mies ja toisinpäin.
Hinta kahdessa viikossa 7 x 1,20€ = 8,40€.

Säästäen
Luet iltapäivälehden tai vaikka kaksi, joka päivä. Teet sen netissä. Luet otsikoiden perusteella ne jutut jotka kiinnostavat. Sinulle tarjoutuu mahdollisuus lukea päivän lehti nettiversiona jos ostat maksullisen lisäpalvelun mutta koska voit lukea suurimman osan jutuista ilmaiseksi, jätät nettilehden ostamatta.
Hinta kahdessa viikossa 0€.


LUKEMISTA 2

Tuhlaten
Tilaat aikakauslehden kestotilauksena. Tilausjaksoon sisältyy 10 lehteä, tilaushinta 8,95€ / nro eli 89,50€. Saat tilaajalahjaksi veitsisetin, sääaseman tai kuulakärkikynän, meikkipussin, rantapyyhkeen tai jotain muuta jota ilman et voisi elää.
Hinta 10 numerolle 89,50€.

Säästäen
Ostat saman lehden irtonumeroina, 8,95€/nro. Et pääse hyötymään tilaajalahjasta mutta pystyt elämään asian kanssa. Kymmenestä numerosta yksi tai jopa kaksi myydään alehintaan vuodenvaihteen tai kesän kynnyksellä, tai jostain muusta syystä. Saatat jättää yhden numeron ostamatta sillä sisällysluettelon perusteella et lukisi koko lehteä.
Voit myös lukea lehden kirjastossa.
Hinta 10 numerolle 71,60-89,50€. Tai 0€.


JÄÄTELÖKESÄ

Tuhlaten
Hellepäivänä on mahtavaa syödä jäätelöä. Menet perheesi kanssa jäätelökioskille. Tötteröksi koko porukka valitsee sen paremman vohvelin, 0,20€/hlö. Perheen lapselle ostetaan lasten tötterö joka on tavallinen yhden pallon jäätelö (3€) johon laitetaan päälle nomparellia ja sateenvarjokoriste (0,50€). Toinen aikuinen haluaa tavallisen yhden pallon jäätelön, sinun tekee mieli kahden pallon isoa jäätelöä (4,50€). Se on niin iso että osa jää syömättä.
Hinta kolmelle hengelle 11,60€.

Säästäen
Kipaiset lähimpään markettiin ja ostat kaikkien lempijäätelöt. Lapsi ja toinen aikuinen saavat 1,50€ maksavat jäätelöt ja itse kaivat pakastealtaan suurimpiin kuuluvan tuutin, 2,50€.
Hinta kolmelle hengelle 5,50€.


Kun näiden muutamien esimerkkien summat lasketaan yhteen voidaan todeta että säästäväisemmät valinnat tehnyt perhe pulittaisi aktiviteeteistaan 133€ (kaakao kuukauden hinnan mukaan, aikakausilehdet täyden hinnan mukaan) ja tuhlaavaisimmat valinnat tehnyt maksaisi 231,70€ (kaakao kuukauden hinnan mukaan, burgerit kalliimman vaihtoehdon mukaan).

Nämä ovat muutama esimerkki aivan todellisista valinnoista joita teemme jokapäiväisessä elämässämme. Teemme monesti valinnan perustuen siihen miten olemme toimineet ennenkin. Jos pysähtyy miettimään voi huomata että samaan tai lähes samaan lopputulokseen pääsee paljon halvemmallakin!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Helmikuu - velka numeroina

Viime kuussa tein tietoisen riskin ja lähdin superlyhennyksellä Visan kimppuun. Ajatus oli että saatan tarvita osan sinne laittamastani summasta ennen palkan tuloa. Onnistuin kuitenkin venyttämään sentit niin pitkälle että lyhennys jäi kokonaisuudessaan kortille.
Tässä kuussa toimin oikeastaan samalla tavoin. Superlyhennys lähti kortille ja koska nyt saldo näyttää mitä näyttää, en haluaisi millään enää käyttää sitä. Tosiasia on että varmasti joudun käyttämään, mutta ensi kuussa tilanteen tulisi olla sama kuin nyt.

Tällä hetkellä tuntuu että menossa on monta projektia. Ykkösenä täytyy pitää velkojen maksua niin nopeasti kuin vain mahdollista. Säästäminen etenee koko ajan, parinkin eri keinon voimin. Henkilökohtaisen ja työelämän vauhti on huima, kaikenlaista tapahtuu. Tämä listausten hetki on aina loistava kohta pysähtyä tarkastelemaan mennyttä kuukautta.

Taulukot näyttävät nyt tältä:




JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!! VISA KUOLI!!!!
Piirakka näyttää pelkkää vihreää!!

Hautajaislaulun sijaan riemuntanssi. Vitsit että tuntuu hyvältä. Vaikka tämä oli odotettavissa parin viime kuukauden tahdin huomioiden, ei sitä meinannut uskoa kuin vasta nyt kun luvut päivittyivät. Muistatteko kun kerroin helmikuun hyödyntämisestä velanmaksussa? Vaikka tein superlyhennyksen Visalle, on nyt vähemmän aikaa käyttää rahaa ennen seuraavaa tilipäivää, joka siis pienentää mahdollisuutta "lainaamisen" tarpeeseen. Velkaa suli 865€ ja sentit päälle. Huh.

Tästä eteenpäin saan ottaa käyttöön tuon taulukon, joka on ollut keittiön kaapin ovessa odottamassa tammikuun alusta lähtien. Ovessa on kaksi muutakin taulukkoa joilla on omat funktionsa. Toinen on kulutusvapaiden päivien seurantataulukko, toisesta kerron joskus myöhemmin (taas yksi salaisuus).
Jos siis saan kerättyä sata prosenttia elokuuhun mennessä, olen kulutusluotoista vapaa. Kävi miten kävi, kun tuo jäljellä oleva laina on ainoa mitä enää makselen, saan sen joka tapauksessa tavoitetta nopeammin pois päiväjärjestyksestä.

JIIHAA!

Ensi kuussa en vielä varmaankaan pääse vauhtiin kuin aivan vähäsen tämän kanssa. Vauhti kuitenkin tulee kiihtymään koska itseni tuntien haluan saada merkintöjä taulukkoon hurjaa tahtia.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Säästötilanne - helmikuu

Vuoden toisen kuukauden tilanne on selvillä.



Nordnetin säästötilin saldo on muuttunut. Yksittäisen Twitterin osakkeen myin pois ja kauppakuluista huolimatta jäin siitäkin voitolle. Muutaman kympin pystyin tilille myös siirtämään. Siellä makaa nyt kolme neljäsosaa tuhatta, jee!
S-pankin rahastoon siirtyi bonukset sekä hieman muuta rahaa, siellä nyt 68€.

Viime kuussa kokonaissaldo oli 733€.
Tässä kuussa tilanne on 823€.
Muutos + 90€.
Lisäksi ostin myös S-ryhmästä HOK-Elannon osuuden (35€) sekä avasin osuusmaksutilin johon siirrän pikkuhiljaa rahaa lisäosuuksien hankintaa varten.

Koko vuoden tavoitteena kerätä käteiskassaa ensin tuhanteen euroon, sitten saavuttaa 1500€ hätäkassa. Toinen tavoite on saada pidempään säilytykseen 1000€ arvosta sijoituksia.

Edelleen käynnissä on säästämisprojekti 2 sekä kolikoiden keräys .


maanantai 17. helmikuuta 2014

Lompsa lyönnissä

Well Kept Wallet eli hyvin pidetty lompakko on sivusto joka on nimensä arvoinen.

Picture taken from wellkeptwallet.com

WKW on moniosainen sivusto. Yksi osa on blogi. Voisi sanoa että velkablogi. Paitsi että kirjoittaja Deacon Hayes maksoi omat kulutuslainansa jo. Arvatkaapa kuinka paljon ja missä ajassa?

52 000 dollaria 18 kuukaudessa.

Voi juma.

Onnistumisesta innoissaan mies kehitti kurssin joka on kaikille avoin ja ilmainen. Kurssi ja tarkemmat tiedot löytyvät myös sivuilta, klik.

Audiosuuntautuneet voivat haluta kuunnella WKW:n podcasteja.

Itseäni kiinnostaa eniten blogin puoli. Laitoin sen kirjanmerkkeihin kun törmäsin tietyn artikkelin tiettyyn kohtaan. Tässä jutussa (10 keinoa olla kuluttamatta) ensimmäinen kohta oli niin hulvaton että oli pakko nostaa hattua. Jos ihmisellä on sen verran pokkaa että käskee laittaa luottokortit astiaan, täyttää astia vedellä ja pakastaa astia, olen minä kyllä välittömästi myyty! Tiettyä huumoria ja (itse)ironiaa tarvitaan kun lukee kymmeniä ja taas kymmeniä aihepiirin sivuja. Jotain mistä erottuu. Korttien pakastaminen jääkuution keskelle on erottava asia.

Blogi ei pursua tavaraa. Muutamaan eri kategoriaan jaetut kirjoitukset toki päivittyvät edelleen mutta sisältöön ei huku. Blogin lukee näppärästi läpi.
Jotenkin sitä lukee eri tavalla samankin sisällön blogista jonka kirjoittaja on velkansa maksanut kuin blogista jonka kirjoittaja ei ole velkojaan maksanut.

Hyviä lukuhetkiä!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Liikunta lisää virtaa

Mikä klisee. Mutta tottahan se on. Liikunta lisää virtaa.

Olen joskus miettinyt miten toimisin jos jäisin vaille töitä. Olisi niin helppo jämähtää kotiin neljän seinän sisälle ja olla tekemättä mitään. Olen maalannut hienoja mielikuvia joissa kulkisin joka päivä juoksulenkeillä, tekisin tuntien pyöräilyreissuja jne. Tosiasiassa näin ei tulisi tapahtumaan sillä kuulun siihen ihmisryhmään jolle matkaan lähteminen on vaikeinta, varsinkin mitä tulee "tavalliseen" lenkkeilyyn.

Näin jumppaa Sancho McCann
Koska olen suhteellisen allerginen perinteiselle liikunnalle ja varsinkin joukkuelajeille olen joutunut kehittämään omanlaisen lähestymistavan että saan oman osuuteni liikkumisen terveysvaikutuksista.

Sen sijaan että lähtisin juoksulenkille, yritän keksiä aina uudenlaisia asioita mihin voi sisällyttää / sisältyä liikuntaa. Olen ollut aina etujoukoissa huutelemassa "Minä! Minä!" jos on tarjoutunut mahdollisuus kokeilla vaikka seinäkiipeilyä, melontaa, hot joogaa tai kössiä. Kokeilen siis mielelläni kaikkea. Mitä aktiivisempaa, sen parempi.
Tiedän että saan liikunnasta itselleni hyvän olotilan jälkeenpäin. Pari viikkoa sitten kuntosalilla tein soutulaitteella niin kovat harjoitukset että oksennus oli lähellä. Mutta se ei haittaa. Kymmenen minuutin kuluttua etovan olon korvasi loistava olo.

Olen harrastanut joitain lajeja sen verran että minulla on perusteet niitä harrastaa ominpäin, ilman ohjausta. Synkeimpinäkin päivinä kun sataa kissoja ja koiria, voin muuttaa olohuoneen kuntokeskukseksi ja tehdä jotakin. Joskus venyttelen, joskus nostan painoja tai teen pientä kuntopiiriä. Selkeällä säällä ja erityisesti kesäaikaan hänmästytän naapureita muistelemalla sirkus- ja akrobatiaharrastuksia käytännön treenein takapihalla. Joogailut ja muut vastaavat kokeilut voivat myös näyttää kummalliselta.

En ole koskaan ollut se joka valitaan joukkueeseen ensimmäisenä, toisena tai edes siinä keskivaiheilla. Urheilu ei ole kiinnostanut ja se sitten heijastuu edelleen mitä tulee joukkuelajeihin. Oman juttuni olen löytänyt vähän toista kautta.
En tavoittele maailmanmestaruustason kestävyyttä tai näkyvyyttä rankinglistoilla. Itse asiassa olen kieltäytynyt kilpailemasta sellaisissa urheilulajeissa missä olisin voinut kilpailla. Haen liikunnalta hyvän olon lisäksi yhteyttä mielen ja kehon välillä. On hieno tunne kun treenistä voipuneena viettää hetken rauhoittuen ja venytellen. Se hetki kun kehotietoisuus on herkimmillään ja mieli on tyhjentynyt turhasta hälinästä, siinä on jotain maagista. Tämä on mahdollista meille kaikille tavallisille liikkujille, sitä ei onneksi ole rajoitettu huipputason atleeteille.

Vielä siitä ajatuksesta että jäisin työttömäksi. Miten voisin itseäni tsempata liikkeelle, etenkin kun tiedän jo etukäteen että se olisi se hankalin kohta? Miksi on helpompi jäädä sohvalle kuin lähteä säännöllisesti lenkille? Ehkä olen tietyllä tavalla asiaa ratkonutkin jo. Aiemmin kerroin siitä että yksi lisätulojen ansaintakeinoni on opettamisen parissa, ja yksi mitä opetan liittyy liikuntaan. Vuorotyöläisen on melko hankala sitoutua säännölliseen harrastamiseen. Työttömyys tietysti poistaisi tuon ongelman mutta ehkä sitten panostaisin opettamaan enemmän, sitä kautta saisin liikuntaakin säännöllisemmin.

Toistaiseksi jatkan kuten olen tehnyt jo pidempään: Liikun monipuolisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähden liikkeelle kangerrellen mutta saan suunnattoman suuren hyvän fiiliksen ja energiaboostin siitä palkinnoksi.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Tuloja netistä / blogista

Internet mahdollistaa hurjasti erilaisia ansaitsemiskeinoja. Tässä niistä osa. Ensin muutama suositteluihin ja omaan tekemiseen pohjautuva ansaintakeino. Osasta voi saada hyvinkin itselleen lisäeurosia, osasta enemmänkin senttejä tai sitten kuluja korvatuksi.

Sekalaiset tienausmahdollisuudet:

1. Muodista kiinnostuneet saattavat löytää juttunsa Clickworkeristä. Se on palvelu, johon kirjautuneet voivat tehdä erilaisia minitöitä ja saada niistä korvauksen. Suomalaisia taitaa työllistää eniten käännöstyöt muotiin liittyen. Palvelun käytön aloittaakseen tulee tehdä kieli- ja kirjoitustaitoa mittaavia testejä.

2. Rahaa nettiostoksista saa takaisin Ostohyvityksen avulla. Mitä enemmän "keskittää", sitä enemmän rahaa saa itselleen takaisin. Tästä olen aiemmin jo kertonutkin. Mukaan saa oman rekisteröitymisen jälkeen värvätä kavereita ja tästä saa itselleen pienen hyödyn. (Tämän viikonlopun aikana rekisteröitynyt saa lahjaksi Kismet-patukan. Suosittelija saa maksimissaan yhden patukan, ei yhtä jokaista liittynyttä kohti.)

3. CashCrate. Amerikkalainen sivusto. Kyselyitä, tehtäviä, bonustarjouksia ja sen sellaista. Suomalaisille vähemmän tarjolla juttuja, toisaalta kärsivällisyys palkitaan ja jotain voi tienatakin. Eniten pääsee tienesteille jos mukaan saa jenkkiläisiä (joistain referraalien tekemistä kyselyistä saa palkkion) sillä heillä eniten tekemistä sivustolla riittää. Alapuolelta näkee miten paljon itse olen saanut kerättyä tuolta.



  4. Yksi mahdollisuus tienata on iHerbin palkinto-ohjelma. Itse en tienaa tällä mutta hyödyn. Ensimmäisen tilauksen yhteydessä uusi asiakas saa alennuksen ja suosittelija pienen komission uuden asiakkaan tekemästä tilauksesta. Tilauksen tehtyään uusi asiakas saa oikeuden antaa ikiomaa alennuskoodiaan eteenpäin ja voi itse kerätä komissioita. Kerätyt komissiot voi käyttää tuotteisiin tai jos saa kerättyä 300 dollaria voi ne lunastaa käteisenä. Itse saan jo valmiiksi erittäin halpoja tuotteita vielä halvemmalla kun hyödynnän komissiot. Jos haluat katsoa mitä kaikkea puljussa on tarjolla, voit mennä iHerbin sivulle tästä. Linkin kautta aktivoituu alennukseen oikeuttava koodi, alennus on 5 dollaria alle 40 dollarin tilauksista ja 10 dollaria yli neljänkympin tilauksista.


Blogilla tienauksen mahdollisuudet:

On olemassa aika paljon erilaisia blogimainontaan liittyviä julkaisijaohjelmia. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin että blogin kirjoittaja liittyy ohjelmaan josta saa valita itselleen mainoksia joita sivullensa sijoittaa. Kampanjasta ja ohjelmasta riippuen mainostuloja kertyy kun mainoksia klikataan tai kun mainosten klikkaus päätyy kaupan syntymiseen.
Tässäkin blogissa on mainoksia, valtaosa saamistani tuloista tulee kylläkin ihan muualta.

1.  Google Adsense

Ehkä yksinkertaisin ohjelma mitä tulee blogituottoihin. Bloggerin blogeihin voi liittää Adsensen blogin asetuksista. Ohjelmaan rekisteröityminen on yksinkertaista. Halutun kokoiset mainokset sijoitetaan joko itse manuaalisesti sivulle, Bloggerin voi antaa myös automaattisesti hoitaa tämä. Mainoksia ei voi itse määritellä vaan Google näyttää käyttäjän hakuihin ja internetkäyttäytymiseen liittyviä mainoksia. Tuloja tulee siitä kun joku klikkaa mainosta. Itse mainoksia klikkaamalla saa äkkiä porttikiellon ohjelmaan sekä menettää kerätyt mutta ei tilitetyt tulot.

Itse saan 10-20€ kuukaudessa tästä, suurin osa tuotoistani kuitenkin tulevat muista sivuista kuin tästä blogista.

2. Tradetracker

TT:n sivusto on suomenkielinen ja  käyttöjärjestelmä helppokäyttöinen. Ohjelmaan kuuluu erittäin paljon erilaisia mainostajia. Julkaisija (blogisti) hakee erikseen haluamiinsa kampanjoihin mukaan ja kun hänet on hyväksytty, voi sijoittaa mainosbannereita sivuilleen. Bannereiden liittäminen on yksinkertainen leikkaa koodi - liitä koodi -systeemi.
Saan pientä tuloa täältä. Muutamia kymppejä silloin tällöin.


Mukaan liittyvä saa "kannustimena" 10€ starttirahaa. Rahaa kotiutuu tilille kun saatavat ylittävät 25€ rajan. Pidän tästä ohjelmasta kovasti!
Liity heti julkaisijaksi!


3.TradeDoubler

Tämä on samankaltainen kuin edellinen. Ohjelmassa haetaan kampanjoihin ja hyväksymisen jälkeen voi laittaa mainosmateriaalia sivuilleen. Itse olen muutaman tilityksen täältä saanut, nyt tosin tulot ovat junnanneet pitkän aikaa samoissa luvuissa sillä en ole tätä juuri käyttänyt. Kotiutuksen raja muistaakseni 50€.


 

4. NetBooster / Guava Media

NetBoosterilla on aika paljon erilaisia kampanjoita myös. Erityisesti lehtiin ja nettikasinoihin liittyviä kampanjoita on monenlaisia. Täältä en ole juuri mitään tienannut, en kyllä ole montaakaan mainosta sieltä käyttänyt.
Tule NetBooster Affiliaten julkaisijaksi


Tuossa oli kahdeksan erilaista tapaa saada mahdollisia lisäpennosia kerätyksi. Huomauttamisen arvoinen asia on että nopeaa tietä rikastumiseen ei ole. Todennäköisesti myös nettitienaus alkaa hitaasti. Ja se vaatii työtä. Mutta todistettavasti sieltä voi myös saada rahaa.
Nämä ovat lisätuloina kaikki veronalaisia ja jää jokaisen itse huolehdittavaksi että ne verotuksessa huomioi.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vaimo töissä, mies kotona lapsen kanssa

Tämän viikon vierailijapostauksen on kirjoittanut Kitupiikki, joka vuorotteluvapailee ja pitää siinä samassa blogiaan.


Vuonna 2012 kotihoidontuen saajista 5,5% oli miehiä ja 94,5% naisia. Kotihoidon tukea saa siis jos perheessä on alle 3-vuotias, joka ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Jos hiekkalaatikolla on yhtä aikaa 20 kotihoidontuen saajaa katsomassa tuleeko hyvä vai huono kakku, näistä kahdestakymmenestä vain yksi on mies. Vuosien saatossa miesten osuus on kasvanut mutta tosi pienihän se edelleen on.


Pikku Kitupiikki
 Itse jäin elokuussa 2013 vuorotteluvapaalle vuoden ajaksi. Samassa kuussa meille syntyi pieni ihana tyttövauva. Kun vauva oli viikon vanha, lähti vaimoni ekan kerran yksin kaupungille muutamaksi tunniksi. Siitä lähtien olen 2-3 päivää viikossa ollut kahdestaan kotona vauvan kanssa. Ja kivaa on ollut. En ymmärrä miksi jotkut isät eivät käytä edes minimi-isyyslomaa. Miksi hankkia lapsi jos sen kanssa ei halua olla?

Vaimoni on yksityisyrittäjänä nopeatempoisella alalla. Jos hän jäisi vuodeksi pois, moni asiakas löytäisi toisen tekemään työn ja vuoden päästä voisikin olla vaikea päästä takaisin. Sitäpaitsi hän rakastaa työtään ja halusi sitä jatkaa. Minun taas oli helpompi jäädä töistä pois kokonaan koska olin vakituisessa työsuhteessa joten pystyin jäämään vuorotteluvapaalle. Joten voin siis palata takaisin samaan työhön ensi  kesänä mikäli haluan.

Viikossa jää 4-5 päivää kun vaimoni on kotona (eikä töissä). Eli useimpina päivinä voimme molemmat olla hoitamassa lasta. Toki olemme onnekkaita että meillä oli tämmöinen mahdollisuus, jokaisella ei ole vakituista työtä mistä jäädä vuorotteluvapaalle. Ja onhan sitä 10-vuoden työhistoriaakin saanut kerätä.

Esimerkin vuoksi kerron lukemia millä rahalla nyt pärjäämme. Selväähän on että enemmän rahaa saisimme jos olisin töissä. Olen tilastojen valossa melko keskituloinen, kuukausipalkkani oli 2750€ kun jäin vuorotteluvapaalle. Tajusin liittyä ajoissa (34 viikkoa) työttömyyskassaan. Muuten vuorottelukorvaus olisi 70 % siitä työttömyyspäivärahasta, johon vuorottelija olisi oikeutettu työttömänä ollessaan (25 vuoden työhistorialla vuorottelukorvauksen määrä on 80 % työttömyyspäivärahasta). Kelan maksamana vuorottelukorvaus olisi ollut alle 500€/kk. Työttömyyskassan jäsenenä korvaus on 1038,40€/kk. Loppuvuodesta 2013 sain korvauksen kokonaan käteen koska olin keväällä maksanut veroja hieman reilummin. nyt vuoden 2014 puolella veroprosenttini on 13,50% eli käteen jää vuorottelukorvauksesta vajaa 900€/kk. Töissä ollessani käteen jäävä osuus oli hieman päälle 2000€. Kuukaisittainen "tappio" tulojeni osalta on siis n. 1100€/kk.

Vaimoni saa Kelan tukia 9kk:n ajan (äityisraha 4kk + vanhempainraha 5kk). Sunnuntaisin saa vapaasti tehdä töitä ilman tuen pienenemistä. Niiltä arkipäiviltä (lauantait mukaanlukien) kun on töissä, saa vain minimituen (n.24€). Yrittäjänä voi valita joitakin työpäiviä sunnuntaille jolta osin tuki ei siis pienene ollenkaan. Ja meidän onneksi varsinaiset työpäivät ovat hieman paremmin palkattuja ja niitä ei niin kovin usein ole. Ja silti näiltä päiviltäkin saa tuon minimimääräisen Kelan tuen.

Itseasiassa vasta tätä kirjoittaessani huomaan että meidän järjestelyllä jäämme taloudellisesti voitolle verrattuna siihen jos minä olisin töissä ja vaimo olisi kotona hoitamassa lasta. Olisimme silti valinneet näin  vaikka tulot olisikin tippuneet. Mietityttää se miksi niin harva mies haluaa olla kotona lapsen kanssa? Ehkä perinteiset roolimallit istuvat niin tiukassa, mies tekee töitä ja vaimo on kotona tiskaamassa ja lasta hoitamassa.

Kitupiikki


(Laitahan seurantalistalle siis miehen blogi http://kitupiikkivuorotteluvapaalla.blogspot.fi/ )

torstai 13. helmikuuta 2014

Talouden mustat aukot

Suurin osa minun kauttani kulkevasta rahasta on olemassa ainoastaan virtuaalisesti. Muun muassa asumiseen ja lainoihin menevät rahat tulevat ja menevät olematta koskaan konkreettista valuuttaa käsissäni. Jäljelle jäävä raha saatta joskus tuntua mystisesti katoavan jonnekin. Monesti olen ollut tilanteessa jossa olen kokenut että tili tuli, tili meni. Lisätulot eivät auta niin kauan kun vene vuotaa.

Mihin sitä rahaa sitten katoaa?

Kuva Phil Plaitt

Meinasin jättää tämän koko tekstin julkaisematta sillä sen jälkeen kun sain ajatuksen pukea sisältö näihin sanoihin, löysin peräti kaksi vastaavilla termeillä sanoitettua artikkelia kahdesta eri paikasta. No, eipä tuo nyt niin ainutlaatuista olekaan etteikö moni muukin saisi samoja ajatuksia ja/tai käyttäisi samoja kielikuvia.

Mietin sitä miten voisin kutsua sellaisia kuluttamisen kohteita joita on hankala jälkeenpäin jäljittää. Rahavirtoja joita itse pitää voimissaan mutta joihin ei tarpeeksi kiinnitä huomiota. Rahoja jotka lipuvat käsistä joko kortin välityksellä tai konkreettisesti mutta huomaamatta.

Omassa elämässäni mustiin aukkoihin on lähtenyt rahaa varmasti kymmenistä erilaisista syistä. Tässä niistä neljä. Osaan on mennyt vähemmän, osaan enemmän. Yhteen vain hetken aikaa ja pariin edelleen.

1. Karhukirjeet
Aiemmin olen esittänyt hypoteettisen laskelman siitä miten paljon laskujen muistutusmaksuista voi koitua lisäkuluja vuositasolla. Omaan maksuhistoriaani kuuluu kiistatta suuri tukku laskuja joita on koristanut monen euron muistutuslisä. Vaikka hankalaa taloutta ei kuukaudessa tai kahdessakaan käännetä loisteliaaksi, voi pienillä järjestelyillä ja päättäväisyydellä selvästi vähentää karhukuluja tai jopa välttyä niiltä kokonaan. Itse olen päättänyt elää vuoden 2014 ilman ainoatakaan muistutusmaksua. Se voi olla haaste, sillä huolettomuuteni vuoksi voin hyvin kuvitella unohtavani montakin laskua pyörimään nurkkiin.

2. Kioski
Käyn aika paljon kioskeilla. Lisätyötä tehdessäni taukokahvit ostan monesti viereiseltä kioskilta. Tupakat ostan pääasiassa kioskilta. Joojoo. Rööki on aivan turha kulu mutta ei kuitenkaan musta aukko sillä tiedän meneväni ostamaan tupakkaa ja tiedän kuinka paljon siihen käytän rahaa. Mutta se suklaa! Ja karkki! Melkein voisi sanoa että joka ikisellä kioskireissulla matkaan tarttuu suklaapatukka, karkkipussi tai vähintään aski Sisua.
Lisätyökahvit kuuluvat tavallaan budjettiin sillä lasken lisäansioiden todellisen arvon vähentämällä niistä matkakulut ja esim. ruokailuiden tuomat kustannukset. Tupakka kuuluu budjettiin sillä olen laskenut sille oman osionsa. Herkut eivät kuulu budjettiin sillä en ole niitä koskaan aikonutkaan ostaa.

3. Veloitussopimus luottokortilta
Kerran kokeilin erästä palvelua johon sai rekisteröitymisen yhteydessä ilmaisen jakson. Tuon jälkeen sopimus oli kuukausimaksullinen. Maksu veloitettiin automaattisesti luottokortilta. Samaan tyyliin kuin Netflix (jonka ilmaista kokeilukuukautta en ole vieläkään käyttänyt). Päädyin kokeilujakson aikana siihen tulokseen että homma ei ole minua varten ja unohdin koko asian. Kuukausimaksu ehti mennä kaksi tai kolme kertaa ennen kuin huomasin veloitukset. Automaattinen kortilta laskutus oli tässä tapauksessa erittäin huono asia. Vaikka tämä musta aukko ei imaissut valtaisasti rahaa, luulisin että tällainen voi olla aika yleistä.

4. Kirpputorit
Aktiivisena kirpparien kiertäjänä tiedän säännöllisesti syyllistyväni siihen että ostan jotakin miettimättä loppuun asti tavaran tarpeellisuutta. Kirpparilla päätös kun täytyy tehdä heti. Seuraavana päivänä tai jo minuutin kuluttua myyntipöydän ohittamisesta tuote saattaa olla jo myyty toiselle. Ei siinä että ostosten hinnat hipoisivat pilviä, olen kirppariympäristössä tavallista pihimpi. En voisi kuvitellakaan maksavani hupparista vitosta tai elokuvasta neljää euroa. Mielestäni kirpparilla pitää olla sen ajatusta edustavat hinnat. Silti, pienet summat kasaantuvat ja jos tietäisin vaikka vuositason kustannukset ostoistani, voisin pyllähtää siihen paikkaan.
Voisi olla tarpeellista asettaa itselle kirppisbudjetti. Taidankin muuten sellaisen ottaa käyttöön nyt!

Taitaa tuo budjetointi ja menojen erityisen tarkka kirjaaminen olla se ainoa tehokas keino saada mustat aukot tutkalle.

Ajatelkaa nyt, niinkin yksinkertainen asia kuin kynä ja paperi olisi tähänkin ratkaisuna! Mitä enemmän mustia aukkoja on, sitä enemmän nuo kaksi yksinkertaista asiaa taikoisivat rahaa takaisin itselle sen sijaan että rahasta kuuluisi vain PUFF!

Mitä talouden mustia aukkoja sinun elämässä on tai on ollut? Mihin rahaa voi livahtaa huomaamatta?

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Vastatuulessa

(Enpä tajunnutkaan että sääteemalla tämäkin menee. Menköön.)

En ole laskenut kuinka monta kertaa oma raha-asioideni kurssinmuutoksen yritys on lässähtänyt ennen kuin on päässyt alkuunkaan. Monta, se on varmaa.

Haluatko tietää pari kiveä joihin olen matkan varrella kompastunut?

Kerron silti.


Kuva Jiri Zuna
Minussa on pari luonteenpiirrettä joiden vuoksi olen ajautunut taloudellisesti hankaliin tilanteisiin. Yksi niistä on tietyissä asioissa liiallinen sinisilmäisyys.

Lupauduin vuosia sitten eräälle hyvin tutulle, nykyään entiselle läheiselle ihmiselle avuksi kun hän oli taloudellisesti tukalassa tilanteessa. En antanut rahaa, sen sijaan annoin nimeni erilaisten sopimusten tekemiseen. Luottotiedottomana ihminen kun ei saa ilman pantti- tai etukäteismaksuja juuri mitään sopimuksia tehtyä. Otimme hänelle kytkypuhelimen, johon hän oli valinnut edullisen liittymäpaketin.
Meni pari kuukautta. Sain postissa muistutuksen laskun maksamisesta. Tuo ihminen lupasi hoitaa asian. Pian tuli toinen muistutus. Taas ihminen lupasi hoitaa asian. Tuli lasku perinnästä. Ihminen lupasi hoitaa asian... paitsi että ei hoitanut. Maksoin itse että asia ei mene eteenpäin. Edullisen liittymäpaketin minuutti- ja viestirajat oli ylitetty ja varsin reippaasti. Laskua oli satojen eurojen edestä. Jouduin maksamaan kaiken. Meni useita viikkoja että tavoitin tuon ihmisen ottaakseni puhelimen itselleni. Olin luonnollisesti jo sulkenut liittymän että lisälaskua ei tulisi. Kun sain puhelimen takaisin sain myös syytökset että hän ei vuokseni pysty hoitamaan enää työasioita kun ei ole liittymää.
Tarinoissa on joskus koukku. Tässä tarinassa koukku on se että myös itselläni oli kytkysopimus menossa. Maksoin vuoden verran kahta eri puhelinta ja kahta eri liittymäpakettia. Onneksi oman puhelimen kuukausiosuus oli muutaman euron luokkaa, korkeintaan vitosen kuussa. Joku peruspuhelin.
Tässä tarinassa on vielä toinenkin koukku. Tein toisen ihmisen kanssa saman asian, paitsi että silloin otin omiin nimiini sopimuksen nettiliittymästä. Jonka lopulta maksoin kokonaisuudessaan useiden perintäkulujen kera.
No hei, laitetaan kolmaskin koukku. Tein saman asian kolmannenkin kerran. Autovakuutuksen kanssa. Neljättä häpeän niin paljon että en viitsi sitä kertoa, mutta se virhe maksoi noin 1000€, tuolloin uskoin samaa ihmistä joka oli jo ollut "reilu kaveri" netin kanssa.

Sinisilmäisyyteni on maksanut rahassa varmasti tuhansia euroja. Oppirahani olen maksanut enkä enää aio antaa muiden hyväksikäyttää itseäni millään tavoin.
Kummelit laulavat "Apinaa huijataan, apinaa koijataan". Nuo huijaukset ovat siitä vinkeitä juttuja että ne tapaavat rysähtää kerralla maksettavaksi erinäisten uhkien saattelemana. Kun talous on ollut muutenkin tiukka, ovat nämä yllärimaksut olleet kriisin paikka joka ikinen kerta. Jos kuukauden menoihin laskujen jälkeen on jäänyt vaikkapa 300€, miten siitä voi maksaa 1000€ hintalapulla varustetun perintäyhtiön "lahjan"? Maksittamalla luotot, ottamalla ehkä vähän lisää, jättämällä omia laskuja maksamatta jne.

Kuva Anna

Toinen luonteenpiirre on tietynlainen huolettomuus. Sehän on oikeastaan aika hyväkin juttu mutta kaikessa on kääntöpuolensa. Huoleton ihminen ei nimittäin välttämättä huomaa selkänsä takana väijyvää monsteria vaikka muut sen tunnistaisivat.

Kun olin opiskelija, kävin samalla töissä. Eräänä vuotena laskeskelin tulorajojen ylittyvän ennen vuoden vaihtumista, ja katkaisin opintotuet. Kiperä tilanne sinällään oli kaksi lähes täysin tulotonta kuukautta, kun opintotukia ei tullut, palkkaa ehkä satasen verran (töitä ei ollutkaan niin paljon kuin yleensä) ja sossusta sain apua muistaakseni alle satasen. En nyt muista miten vuokra-asiat ja muut järjestyivät mutta lirissä olin.
Valmistumisen jälkeen oli mukavaa. Töissä käytiin ja ammattipaperit takataskussa palkkakin nousi siitä mitä se opiskeluaikoina oli. Jossakin vaiheessa tuli kirje Kelalta. Opintotukia oli maksettu liikaa ja saisin ne palauttaa Kelaan 15% korolla varustettuna. Summa oli hyvin lähelle 1000€.
Tuo oli selkeää matematiikkaa ja kyllä odotettavissa, mutta arvatkaapa olinko pyyhkinyt kaiken opintoihin liittyvän mielestä jo tuossa vaiheessa? Kyllä vain.
Seuraavana vuonna sain jälleen kirjeen Kelasta. Saisin jälleen palauttaa liikaa maksettuja opintotukia heille. Tälläkin kerralla summa oli noin tonni. Niin sitä taas makseltiin 15% korolla varustettuna tukiaiset takaisin. Olisin voinut ennakoida tämänkin sillä tiesin kyllä että aiemmin maksamani koski opiskelujen toiseksi viimeistä vuotta ja viimeisen vuoden jutut tulisivat myöhemmin kyllä vastaan. Kun olin ne ensimmäiset maksanut, halusin jälleen totta kai unohtaa kaiken opintoihin liittyvän.
Tuhat euroa on helkkarin kova raha lähteä pulittamaan kun se tulee ns. puskista.

Huolettomuuteni on vuosien aikana saanut unohtamaan monenlaisia laskuja. Olen voinut aivan hyvin tehdä niin että olen hakenut postin, avannut esim. laskut, laittanut ne johonkin epämääräiseen paperikasaan ja sitten tyystin unohtanut ne. Kun seuraavassa kuussa tulee samoilta laskuttajilta karhukirjeet ja uudet laskut lisäksi, on vähän sellainen "Ups"-olo. Onneksi tähän on aikalailla suuri muutos tullut eikä hupsistakeikkoja niinkään enää tapahdu.

Pienikin vastatuuli on menneisyydessä notkauttanut koko hienovaraisen korttitaloni. Summat ovat olleet kerrallaan maksimissaan sitä tuhannen euron luokkaa. Mistähän tavoitteeni tuhannen euron vararahastosta mahtaa olla peräisin? Tiedostetusti tai tiedostamatta tuo vastaa juuri niitä kriisisummia joita olen kohdannut useamman kerran menneisyydessäni. On se jännä.

Kun tonnin säästö alkaa olla todellisuutta, taidan olla vahvistanut korttitaloa sen verran että seuraava kriisi ei sitä enää kaada. Siitä olen aivan helkkarin onnellinen.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Säästämisen lumihiutaleet

Lumipallottamista ja lumihiutaleita. Ei, tämä ei ole päivän säätiedotus. Henkilökohtaisen talouden blogeissa olen törmännyt useasti käsitteeseen Snowflakes. Niinkin typerältä kuin se ensin saattaa kuulostaa (ihan kuten snowballing) niin kielikuva osuu häränsilmään.

Mitä edustaa yksi lumihiutale? Ei paljon mitään. Se sulaa nopeasti, tai ainakin häviää näkyvistä tippuessaan nurmen sekaan.
Mitenkäs on usean lumihiutaleen laita? Niistä syntyy lumisade, joka muuttaa maiseman aivan erinäköiseksi.

Säästämisen lumihiutaleet
Taloudesta puhuttaessa lumihiutaleet ovat pieniä rahamääriä jotka leijuvat elämässämme, vähän kuin huomaamatta. Ne voivat kulkea kauttamme nopeasti tai sitten vain emme kiinnitä niihin huomiota.

Snowflake -säästämisen voi kytkeä mihin tahansa muuhun käytössä olevaan säästöjärjestelmään. Tehokkuuden sijaan se on huomion kohdistamisen välineenä aivan erinomainen. Säästämisen sijaan lumihiutaleita voi käyttää myös kohdistettuun velan maksamiseen.

Käytäntö on hyvin yksinkertainen. Jokainen lumihiutale, rahasumma, napataan kiinni ja ohjataan sinne minne halutaan. Itse miellän lumihiutaleiksi sellaiset asiat jotka ovat epäsäännöllisiä ja osin odottamattomiakin. Siksi esim. jos vaihtaisin netin 10€ halvempaan, en mieltäisi 10€ säästöä lumihiutaleeksi, vaan tuon säästön ennemmin sisällyttäisin normaaliin säännölliseen säästämiseen. Menetelmä siis on osuvin muiden, jo käytössä olevien järjestelmien lisänä.

Olen käyttänyt lumihiutaleita säästämiseen. Aiemmin olen kirjoittanut 1%-haasteesta, jota alan hyödyntää yhdistelylainan nopeampaan maksamiseen. Kun tuo alkaa, lumihiutaleeni tulevat siis menemään velanmaksuun talteen laittamisen sijaan.

Omia lumihiutaleitani ovat lähes kaikki kolikot jotka lompakkooni päätyvät. Ne löytävät hyvän kodin kolikkopurkista. Vihreät bonukset jotka kuukausittain kilahtavat tilille, päätyvät nykyään säästöön. K-kaupan plussapallerot siirtyvät myöskin tilille viisi euroa kerrallaan. Sekin on lumihiutale, tosin itsellä varsin harvinainen sellainen.
Alkuvuodesta mietin blenderin ostamista. Ajattelin sijoittaa siihen noin 20€. Kuinka sattuikaan, kaverini oli halukas myymään omansa pois koska ei ollut käyttänyt sitä kuin noin kolme kertaa. Maksoin hänelle 10€ laitteesta ja mielsin saman tien säästäneeni 10€, jolle löysinkin heti hyvän sijoituspaikan. Hiutaleita lienevät kaiketi myös ne automaattiset siirrot käyttötililtä piilossa olevalle säästötilille joka kerran kun käytän palkkatilini korttia.
Kaikki satunnaiset nettimyynnit, maasta löydetyt rahat, epäsäännölliset lisätulot kuten kyselypalkkiot jne. voivat olla lumihiutaleita. Kun keskittyy niitä etsimään ja alkaa niitä löytää, voi lopputulos olla yllättävänkin mieluisa.

Miten niitä sitten ohjaisi eteenpäin? Irtorahan kerääminen rahalippaaseen on varmaankin selvä asia. Nettipankissa voi tehdä siirron säästötilille aina vastaavalla summalla minkä on saanut lumihiutaleista. Jokaisen noista hiutaleista saisi joka tapauksessa, ne vain ehkä jäisivät huomiotta ja valuisivat normaaliin käyttöön. Summat voivat olla hyvin pieniä, joko joitain senttejä tai euron pari. Onko sillä kuitenkaan väliä? Jos ei halua pelata senteillä, voi pitää kirjaa vaikka kaksi kuukautta ja sitten siirtää könttäsumman sinne missä ikinä suurin tarve onkaan. Miltä tuntuisi ylimääräinen 25€ säästöön (muiden säästöjen lisäksi) tai vastaava summa velanmaksuun? Entä jos summa on 35€? Tai 60€?

Mitä sinun lumihiutaleesi voisivat olla?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Seksikkäät budjetit / Sivuduunia with style

Sivuduunia with style! Lisätyö ja -ansio koskettaa tämänkin blogin aihepiirejä. Tämän viikon linkkivinkissä haluan tutustuttaa lukijat mielenkiintoiseen juttusarjaan joka on osa Budgets Are Sexy -sivuston sisältöä. Itse sivustosta myöhemmin lisää.

Seksikkäiden budjettien Sivuduuni -sarja eli Side Hustle Series on päivittyvä juttusarja lukijoiden sivutöistä. Yleensä listaukset erilaisista mahdollisuuksista lisäansioiden tekemiseen on aika samanlainen. Täällä asia on käännetty ympäri. Sen sijaan että sivun ylläpitäjä kertoisi millaisia mahdollisuuksia lisätyöhön on, sivun lukijat kertovat millaista sivuduunia tekevät. Eivätkä kaikki töistä ole niitä aivan tavallisimpia.
Lukukokemuksena sarjan kahlaaminen on hauska. Se herättää ajattelemaan että mitä tulee rahan ansaitsemiseen, vain mielikuvitus on rajana. Lukija-kirjoittajat eivät ole myöskään asettaneet vaatimuksia kovin korkealle; rahan tarpeessa sitä työskentelee siellä mistä työtä tarjotaan.

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi tehdä töitä urheiluseuran maskottina? Tai makutestaajana? Koekaniinina tai yliopiston lahjoitusvarojen kerääjänä? Kahvilatyöntekijänä tai portsarina? Nämä ja paljon muuta löytyy Side Hustle Seriesista . Julkaisun hetkellä sivu mainosti sarjan osaa numero 47!

Kuva Eric731


Itse sivu, Budgets Are Sexy on jotain kullanarvoista. Kuivakan lätinän sijaan sivun ylläpitäjä J.Money, tai J$, lätkii apujoukkojensa kanssa eetteriin erittäin mukaansa tempaavaa tykitystä.

Oletko maksamassa velkojasi pois? Seksikästä!
Säästätkö samalla? Seksikkäämpää!
Onko seuraava etappi asuntolainan pois maksaminen? Uh, tihkuu seksiä!

Seksikkäissä  budjeteissa henkilökohtaisen talouden nörtit ovat cooleja. Täältä saa jytyä niihin hetkiin jos tuntuu että numeroiden pyörittely ja tiukkisbudjetti on tylsää. J.Money saa äkkiä takaisin kartalle!

Aihepiirien jaottelu on selkeää, voit kahlata halutessasi velkaan liittyviä kirjoituksia, tai valita urakaksi rahan hallintaan liittyvän puolen.

Jos et jo tunne sivua, ole seksikäs ja ala lukemaan!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Unelmien aarrekartta

Kuva: Darren Wittko

Melko varmasti olet joskus ollut joko koulutunnilla tai työelämässä, kursseilla tai muualla tilanteessa jossa sinua on pyydetty leikkelemään lehdistä kuvia ja liimaamaan niitä taustapahville.
Tehtävänanto on voinut olla selkeä, tyyliin "Leikkaa kuvia jotka muistuttavat sinua lapsuudesta", tai avoimempi jossa voi tehdä mitä vain.

Aarrekartta on menetelmä jossa käytetään tätä hyvin tyypillistä (ja joidenkin mielestä lapsekasta) tapaa konkretisoida mielen maisemia.

Itse olen tehnyt useamman aarrekartan. Yksikään ei kyllä enää ole tallella, mutta muistan niiden sisältöä kyllä. Ne mitä olen tehnyt ovat olleet sellaisia tehtävänantoja joissa on ollut tarkoitus kuvata omia ajatuksia tiettyyn aiheeseen liittyen.

Unelmien aarrekartta. Mikä se on? Yksinkertaisesti sanottuna se on juuri sitä mitä unelmasikin. Haaveilu ja unelmointi kuuluvat ihmisyyteen ja ne ovat hyviä asioita. Jossain kohtaa menee tietysti raja. Jos ihminen käyttää unelmointia pakona oikeasta, elävästä elämästä, itse unelmointi on unelmien täyttymisen esteenä.

Aarrekartta ikään kuin johdattaa meitä kohti unelmiamme. Leikkaa - liimaa on muutakin kuin sitä itseään. Kun selailemme erilaisia kuvia jotka symboloivat sellaisia asioita joita kohden haluamme elämässä kulkea, aktivoimme samalla itseämme toimimaan niiden saavuttamiseksi.

Haluatko tehdä tietokoneversion itsellesi aarrekartasta? Seuraavassa yksinkertainen ohjeistus siihen.

1. Avaa kuvankäsittelyohjelma, esim. Picmonkey. Picmonkeyn etusivulla, valitse Collage. Valitse jokin kuva koneeltasi, että ohjelma avautuu.

2. Ohjelma avautuu kuvan mukaiseen näyttöön.
  • vasemman kolumnin ylimmästä kohdasta voit valita kuvia joita käytät kartassasi.
  • Käytä koneellasi olevia kuvia tai etsi vaikka Flickristä. Käytä vaikka Googlen kuvahakua, tallenna kuvat koneellesi ja lataa palveluun. (huom. tekijänoikeudet)

 3. Vasemman kolumnin toiseksi ylin kohta antaa mahdollisuuden muotoilla kuvaslottien määrää ja asettelua. Tämä on karttasi pohja. Kun olet valinnut mieluisan asettelun, täytä slotit kuvilla ylimmässä kohdassa.
Tallenna kun olet valmis.


4. Tuo ohjelma mahdollistaa monenlaisen kikkailun mutta riittää että asettelet kuva. Itse tiedät niiden tarkoituksen.
Valmis kartta voi olla minkälainen vain! Itse tein palvelun esimerkkikuvista ja symboleista seuraavanlaisen esimerkkikartan.




Mitä se sitten voisi tarkoittaa? Kuvien merkitykset voisi avata vaikka seuraavasti. (Nämä tosiaan ovat palvelun esimerkkikuvia ja joidenkin kohdalla piti vähän pohtia että mitä niistä kirjoittaisin.)

1. Haluan ankkuroida parisuhteeni vielä kestävämmälle pohjalle.
2. Haluan oppia uutta, kehittää ajatteluani jne.
3. Kotini sisustus ei edusta minua, haluan selkeyttää sitä.
4. Ensi kesänä aion vihdoin mennä oikealle piknikille.
5. Haluan osoittaa isovanhemmilleni että arvostan heitä, vielä kun se on mahdollista.
6. Rokkitähti. Haluan soittaa bändissä!

Okei. Kun aarrekartta on valmis, kuva on tallennettu, voit laittaa sen vaikka taustakuvaksi tai tulostaa jääkaapin oveen. Kun näet karttaa koko ajan / usein, alkaa mielessä väistämättä raksuttaa. Mitä voisin tehdä saavuttaakseni haaveeni ja tavoitteeni?

Ahaa-elämyksiä syntyisi tässä tapauksessa vaikka näin:

1. Annan aikaa parisuhteelle. Teen mieluisia yllätyksiä. Toteutan kohdan 4. kesäloman ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.
2. Menen kirjastoon ja kysyn luettavaa. Harkitsen kirjapiiriin liittymistä. Katson syksyllä avoimen yliopiston tarjonnan.
3. Etsin viisi mieluisaa sisustusblogia joita alan seuraamaan. Muutan kotini edustamaan minua itseäni ja annan siihen aikaa näin ja näin paljon.
4. Kts. kohta 1.
5. Soitan heille NYT! Käyn kylässä ja kerron kuinka mukava on käydä heidän luonaan. Autan koti- tai pihatöissä.
6. Soittelen omaksi ilokseni ja muistinvirkistykseksi ensin kotona niin ja niin kauan. Kesäloman aikana menen aikuisten bändileirille mikäli innostus vielä säilyy.


Haaveet ja unelmat, pienet tai suuremmat, muistuttavat kuvamuodossa omalla aarrekartalla. Se auttaa muistamaan ne tavoitteet joita itsellesi asetat. Totuus kuitenkin on että aina välillä tavallinen arki kiireineen tulee kylään, ja niinhän sen kuuluukin tehdä. Mieli ohjautuu kuitenkin takaisin tavoitteiden täyttymiseen tuollaisen visuaalisen apuvälineen avulla.

Kukaan ei määrittele millaisia haaveidesi tulisi olla. Ne voivat olla hyvin arkisia tai hyvin suuria. Päivän aihe on hyvä olo, parempi mieli. Tarkoitus on ottaa askel talouden hoitamisesta sivuun, toisaalta myös taloudelliset tavoitteet soveltuvat erittäin hyvin aarrekartan yhdeksi osa-alueeksi.

Lue myös:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...