perjantai 7. helmikuuta 2014

Kisaväsymys

Helmikuun vierailijapostaukset aloittaa Taina, Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa -blogin kirjoittaja.


Olen kohdannut oman taloudenhallintaprojektini aikana useita tilanteita joissa olen kärsinyt tilasta jonka olen diagnosoinut kisaväsymykseksi. Kisaväsymys saa yllättäessään aikaan tilanteen jossa hanskat lentää nurkkaan ja pahimmassa tapauksessa homma karkaa käsistä vakavin seurauksin.

Kisaväsymystä on monenlaista;

Kun ei vaan jaksa enää millään ja tuntuu, että huumorintajukin alkaa ehtyä. 

Olen ollut muutaman kerran jaksamisen rajalla projektini kanssa. Erityisesti muistan tämän tuntemuksen liittyneen projektin alkuvaiheeseen. Ajattelin budjetoineeni ja suunnitelleeni kaiken kohtuudella ja hyvin, kun postiluukusta pamahtikin kriisi jonka ratkaiseminen vaati aina dramaattisia toimenpiteitä jotka sotkivat kaikki alkuperäiset suunnitelmani. Ennen pikavipeistä eroon pääsemistä itkin usein raha-asioitani. Tähän liittyi paljon syyllisyyttä ja häpeää. Näistä tunteista pääsin eroon, kun aloin puhumaan tilanteestani ja suunnitelmistani ääneen läheisten ystävieni kanssa.

Määränpään lähestyessä valtaava epätoivo ja vakaa uskomus siitä, ettei määränpään tavoittelussa ole sittenkään mitään järkeä.

Itselleni tämä on ollut kieli vyön alla elämisen mukanaan tuoma tunne. Työelämässä ollessani saatoin suunnitella velanmaksun ja säästämistavoitteeni utopistisiksi summiksi joiden myötä olin jatkuvasti luovuttamisen äärellä.

”Kannattaako tätä NetAnttilaa nyt lyhentää ihan näin paljon? Jos lyhennänkin minimin kun eihän tämä velka nyt lopu kumminkaan. Ja velkaahan mulla on kymppitonni, että onko sillä nyt niin väliä lyhennänkö 30€ vai 300€, kun ei tästä loppua tuu kumminkaan.”

Nyt olen havainnut, että säästäminen yrittää ottaa valtaa velanmaksulta koko ajan. Tekee mieli maksaa itselleen mieluummin kuin pankille, vaikka kalliimmaksihan se niin tulee. Rahojen loppuessa ennen seuraavaa rahapäivää olen ollut myös useita kertoja tässä tilanteessa. Köyhäilyä edessä viisi päivää ja päädyn vinguttamaan visaa enemmän kuin käyttäisin rahaa niiden viiden päivän aikana silloin jos rahaa olisi.

Suorituksen mukanaan tuomaa luonnollista uupumista.

Nyt kun olen ollut pitkään ostamatta mitään tavaraa tai vaatetta, huomaan eksyväni kauppoihin hypistelemään aletuotteita ja surffailevani nettikaupoissa. Onneksi olen tehnyt tarvelistan, jottei homma karkaa käsistä. Tämäkin liittyy kyllä pitkälti juuri vähällä elämiseen. Jos liian pitkään on antanut kaikkensa, ei jaksa enää antaa parastaan…jos enää nyt ylipäänsä jaksaa antaa mitään. Saman tunnistan itselläni muiden ”totaalikieltäytymisten kanssa”. Laihduttamiskeinona minulle ei toimi herkkulakot tai karkkipäivät. Päädyn syömään karkkipäivänä/lakon päättyessä koko rahan edestä. Ennemminkin tulee pohtia sitä, millaisia valintoja päätyy tekemään, ettei tuloksena ole jotakin aivan absurdia.

Kisaväsymys yllättää jos henkinen kapasiteetti ei riitä. Silloin tulee pohtia motivaatiota ja etsiä uusia keinoja kannustaa itseään tai pitää hetki taukoa tai tehdä  jotakin muuta.

Motivaatiolla on oma matemaattinen kaavansa.


  
”Onnistumisen mukanaan tuoma ilo” Itse olen yrittänyt pohtia omia tavoitteitani ja niiden kokonaisvaikutusta elämääni ja hyvinvointiini yleisesti. Mitä velkojen poismaksaminen minulle edustaa? Olenko niiden maksamisen jälkeen velaton?

Vai olenko sen lisäksi;

Itsenäinen?
Määrätietoinen?
Lähempänä unelmiani?
Ylittänyt itseni?
Vastuullinen aikuinen?

Tällainen pohdinta vaatii tavoitteiden auki kirjaamisen lisäksi pohdintaa siitä, millaisia seurauksia tavoitteiden saavuttamisella on. Kyse on omien tavoitteiden tarpeellisuuden perustelemisesta.

”Onnistumisen todennäköisyys” Usein pitkissä ja kärsivällisyyttä vaativissa projekteissa onnistuminen siintää jossakin kaukana horisontissa ja tämän vuoksi usko meinaa ajoittain ehtyä. Epätoivon vallatessa itselleni on ollut hyötyä tavoitteiden pilkkomisesta. Tavoitteiden muuttaminen mahdollisiksi, kasvattaa kiinnostusta ja ehkäisee kisaväsymystä.

Mikäli kuitenkin päädyt siihen ratkaisuun että on aika pitää taukoa, tee se ilman syyllisyyttä. Jos pidät taukoa lainan lyhentämisestä, blogin kirjoittamisesta, säästämisestä tai mistä hyvänsä projektista täytyy tauon mukanaan tuomat riskit minimoida. Riskien minimointiin apuna voi olla taukolupaus. Mieti mitä tauko tarkoittaa ja pohdi onko joitakin asioita joita voit ylläpitää myös tauon ajan. Ennen kaikkea päätä myös koska tauko päättyy.

Opintovapaani ajan olen pitänyt taukoa ”Payment per day” säästötekniikastani. Kuitenkin päätin pitää yllä 100€/kk tahtiani. Jos jättäisin blogin tauolle, voisin luvata jatkavani kuitenkin kuukausittaisen menoseurannan jatkamista.

Muistetaan että motivaatio syntyy ja kasvaa usein pienen pienistä mielenliikkeistä.

-Taina

Kirjoittaja on kolmekymppinen naurettavilla asioilla velkaantunut nainen joka on päättänyt lopettaa lottovoitosta haaveilun.
Tarkan markan Taina julkaisee blogiaan
Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Bottispämmäyksen vuoksi muutin asetuksia niin että vähän täytyy nähdä vaivaa kommentoidakseen.

Lue myös:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...